Vääksyn kanava

Julkaistu Kategoriat MotoretketAvainsanat

Vääksyn kanavaVilkaisu ikkunasta aamuvarhaisella kertoi heti, että prätkätamineissa tarkenisi varmasti. Vielä pari päivää ennen motoreissuamme olivat sääennusteet varoitelleet sateen mahdollisuudesta Lahden suunnalla. Ainakin Espoossa aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja poikkeuksellisen aikaiset helteet pitivät pintansa.

Aamuyhdeksältä alkoi porukkaa kerääntyä sovittuun lähtöpisteeseen Keimolan Nesteelle. Juttu luisti jo parkkipaikalla niin hyvin, että tuskin maltoimme käväistä kuppilan puolella ennen ajoon lähtöä. Lähdimme matkaan varttia vaille kymmenen.

Reittimestari Ilari otti kärkipaikan ja allekirjoittanut pääsi ensimmäistä kertaa fiilistelemään jälkipään johtajana. Kaksitoista pyörää oli komea saattue painaltamassa Hämeenlinnantietä pohjoiseen. Pian siirryimme pienemmille teille ja Ridasjärven kohdalla seuraamme liittyi vielä Keski-Suomessa 🙂 asuva Markku.

Viimeisenä ajaessa sai ensin katsella stoalaisen tyynenä Magnallaan kurvailevan Kari P:n ponnarin lepatusta. Markun liityttyä jonoon tuli viimeisenä ajamiseen eri meininki. Suorat tienpätkät ketarat levällään Ninjaansa ohjastava Markku veti tiukan mutkan lähestyessä paketin kasaan ja suhahti MotoGP-tyylillä umpeen pikkuhiljaa edellä ajavaan jättämänsä välimatkan. Siinä vanavedessä pääsi jälkipään vetäjäkin painamaan jalkatapit lähelle asfalttia.

Ensimmäinen jaloittelupaussi pidettiin Turengissa K-supermarketin parkkipaikalla. Kamerat räpsyivät ja juttu luisti. Jotkut nautiskelivat viereisen jäätelökioskin antimia. Pian kuitenkin matka jatkui kohti päivän pääkohdetta.

Saavuimme Vääksyn kanavan rannalla olevaan Majakkapaviljonkiin kellon lähestyessä yhtä. Osa porukasta siirtyi ruokailemaan yläkerran buffettiin ja osa ulkoterassille. Ruoka oli todella hyvää. Erityisesti kalakeitto teki niin hyvin kauppansa, että täydennystä sai jonkin aikaa odotellakin. Myös sisätiloissa ruokailleet siirtyivät kaffekuppostensa kanssa terassilla istuvien seuraan.

Seurueemme vietti aikaa jutellen mukavia joko kanavan rannalla lepäillen tai seuraten liikennettä viereisellä sululla. Alue on todella kaunista seutua ja paikalla oli paljon muitakin viettämässä kesäistä sunnuntaita. Kolmen aikaan lähdimme tien päälle Vierumäen suuntaan jälleen Ilarin johdolla.

Nautiskelimme matkanteosta pitkin upeita mutkateitä kiertäen puolikaaren muotoista reittiä kohti Orimattilaa. Tarkoitus oli löytää kyseisestä taajamasta jokin mukava kuppila reissun yhteisen osuuden päätöskahvittelua varten. Päästyämme kylään pyörimme hetken melkein eksyksissä yrittäen löytää edes yhtä kahvilaa. Parin U-käännöksen jälkeen luovutimme ja päätimme noudattaa alkuperäistä suunnitelmaa päättää reitti Tuuliharjaan.

Tuuliharjan levähdyspaikalla osa porukastamme ajeli melkein viimeisillä tipoilla suoraan bensapumppujen luo. Joimme reissun päätöskahvit (tai teet tai batteryt) Motorestin terassilla kerraten päivän tapahtumia. Keskustellessamme päivämatkojen pituuksista busanisti Kari R. sanoi reittimme olleen reissupäivän ajoksi lyhyenpuoleinen. ”Jos ei illalla ole huono olo ja paikkoja kolota, niin päivämatka on ollut liian lyhyt.”

Motoreissumme yhteinen osuus oli noin 260 kilometriä, mutta tärkeintä oli viettää hauska päivä ystävien seurassa. Teimme jälleen uuden osallistujaennätyksen. Mukana oli 16 henkilöä 13 pyörällä; Ilari, Janne, Jorma, Juha H., Juha & Nina, Kari P., Kari R., Marjut, Markku, Marko, Olli R. & Salla, Olli S. & Susanna ja Topi.

Kari P. järjesti päivän viimeisen ohjelmanumeron vielä kotimatkalla. Magnasta katkesi vaihteensiirtovipu matkatessamme vanhaa Lahdentietä etelää kohti. Myös saman paluureitin valinnut Ilari pysähtyi todistamaan miten monin tavoin sama harrastus yhdistää ihmisiä. FJR:n työkalusarjan tongeilla raksuttelimme Karille kolmosen silmään ja matka jatkui.

Kiitos kaikille osallistujille hauskasta päivästä!
Erityiskiitos Ilarille reittisuunittelusta ja letkan johtamisesta!