Kotiinpaluu

Julkaistu Kategoriat Garda 2007Avainsanat ,

Kännyherätys pärähti neljältä. Vaikka silmissä oli kilotolkulla unihiekkaa niin aamuvarhainen viileys oli tervetullutta ajatellen edessä olevia manöövereja. Bussimme odottelikin jo hotellin pihalla tullessamme ulos.

Meitä noutamassa oli pieni ja pirteä matkaopas Liisa, jonka jutuista selvisi ensimmäisen vartin aikana, että hän on äitinsä mielipahaksi ollut jo kolme vuotta oppaana, oli sinkku ja sen lisäksi raskasjalkainen autokuski. Bussia ohjasi eilisen viiniretken harhaillut kuski, joka osasi kuitenkin Veronan lentokentälle ilman oppaamme apua.

Check-in hallissa osuimme tietysti hitaimman selvittelijän jonoon ja olimme liki viimeisiä siirtyessämme turvatarkastukseen. Veronan pieni kenttä on nurinkurisesti järjestetty siten, että kaikki kaupat ovat ennen turvatarkestusta ja sen jälkeen on vain piskuinen tiski, josta saa lämmitettyjä pasteijoita ja kahvia. Kentällä on tyypillinen italialainen tunnelma; kaikilla tuntuu olevan kiire, mutta silti asioiden hoito kestää kauan.

Nousimme ilmaan parikymmentä minuuttia myöhässä. Humoristinen lentokapteenimme kertoi kuulutuksessa syyksi; ”ihana Italia”. Lennon aikana tarjoiltu lounas oli järkyttävä paluu arkeen lomaviikolla nautittujen aterioiden jälkeen. Muuten onneksi tapahtumaköyhän lennon ja taksimatkan jälkeen palasimme kotiin tunnelmissa, joita parhaiten kuvannee vanha fraasi ”väsynyt, mutta onnellinen”.