Reissun ensimmäinen sadepäivä. Olimme tutustuneet sääennusteeseen jo edellisenä iltana, joten päätimme pysyä mahdollisimman paljon sisätiloissa kohteissa, joihin voisimme hyödyntää New York Passejamme. Söimme jälleen yhden kosmisen aamiaisen. Nina kokeili pannukakkuja, muttei oikein vakuuttunut ja totesi kokemuksen jäänevän ainutkertaiseksi.
Tallustelimme tihkusateessa MoMAan 53 kadulle. Muutama muukin oli samalla asialla. Lippujono kiersi korttelin nurkan ympäri. Sanoimme silti varovasti suoraan pääovea vahtivalle naiselle: ”New York Pass?” Vastauksena nainen ohjasi meidät suoraan sisään. Sama toistui sisätiloissa, jossa passinhaltijat saivat liput suoraan eri tiskiltä. Erittäin tyytyväisinä hankintaamme ajoimme hissillä ylös ja aloitimme museoon tutustumisen järjestelmällisesti ylhäältä alaspäin.
MoMAn ylimmässä kerroksessa oli osin futuristinen näyttely, jossa esiteltiin teknologiaa taiteena. Osa installaatioista oli varsin hauskojakin. Esimerkiksi huone, jossa henkilön liikkuminen projektorin valokeilassa heijasti varjon ympärille kuvioita ja soitti ääniefektejä. Ninakin kävi viuhtomassa pätkän Joutsenlampea laittaen systeemin karjahtelemaan.
Muiden kerrosten taide oli perinteisempää. MoMAssa ”moderni” tuntuu tarkoittavan melkein mitä tahansa kalliomaalausten jälkeen tehtyä. Pidimme välillä tauon gallerian kahvilassa ja nautimme todella herkullisen kalkkunavoileivän teen ja kahvin kera.
MoMAsta suunnistimme kohti Guggenheimin taidemuseota. Koska matkaa 89 kadulle on kymmeniä kortteleja, niin nappasimme lähimmältä avenuelta keltaisen kuljetuksen. Guggella ei ollut samanlaisia jonoja, mutta jälleen lähin infotiski tunnisti passimme ja olimme taas sisällä alta aikayksikön. Ajelimme jälleen hissillä ylös asti ennenkuin aloimme laskeutua taidemuseon ainutlaatuista spiraalikäytävää pitkin kohti alakertaa. Itse näyttelyn sisältö oli melkoinen pettymys. Guggis oli remontissa ja suurin osa näyttelytilosta oli suljettuna.
Päänäyttelynä oli kiinalaisen Cai Guo-Qiangin ”I want to believe”, jossa taiteilija esittää mielipiteensä Maon aikaisesta sorrosta enimmäkseen ruudilla posautelluilla nokiläiskillä. Hepun parhaita töitä olivat valtavat ilotulitusprojektit, joita esiteltiin videoina. Loput teoksista olivat laukkaava susilauma, nuolia täyteen ammuttuja tiikereitä, keskeneräisiä savihahmoja ja läjä spiraalin keskelle ripusteltuja Chevrolet Neon autoja vilkkuvilla neonputkilla rei’itettyinä.
Guggessa hienoin teos oli puoliksi maatunut laivanhylky, jonka koristeeksi oli rikottu yhden Ikean verran astiastoja. Emme nähneet mitään museon mittavasta vakiokokoelmasta. Poistuimme varsin pettyneinä, mutta lohduttauduimme sillä, että pääsy oli passin ansiosta ollut ”ilmainen”.
Tallustelimme sateessa Keskuspuiston laitaa etelään ja päätimme parantaa taidefiilistämme vierailemalla Metropolitan museossa vaikkei sinne passilla pääsekään. Koska museon sulkemiseen ei ollut kuin pari tuntia, niin lippujakaan ei joutunut jonottelemaan. Aikapulasta johtuen valitsimme vain pari aluetta museon valtavasta tarjonnasta. Keskityimme vanhojen eurooppalaisten mestareiden töihin. Niissäkin valikoima on niin laaja, että kuljimme hetkittäin useiden huoneiden läpi vain pysähtyen jonkin yksittäisen teoksen kohdalla.
Taidepläjäyksen jäljiltä alkoi tuntua siltä, että illallinen maistuisi. Lähdimme sateessa loiskutellen suunnistamaan poispäin Keskuspuiston reunan huippukalliiden asuintalojen luota löytääksemme ravintolan. Kuljimme jonkin aikaa Lexintonia etelään, mutta päätimme sitten etsiä ruokaa lähempää hotelliamme. Nappasimme jälleen lennosta kumijalan alle ja tökimme ruuhkassa 49 kadun korkeudelle, josta jatkoimme jalan länteen katsastellen tarjontaa lähikaduilla.
Kadunmitan verran etelänpänä kohdalle osui Wolf & Lamb, joka näytti todella kotoisan kutsuvalta. Saimme pöydän ja tilausta tehdessämme tarjoilija kysyi mistä olemme. Hämmästykseksemme hän tiesi Suomen ja jopa sen, että edellisvuonna oli ollut leuto talvi. Selvisi, että kaveri oli Intiassa matkatessaan tutustunut muutamaan suomalaiseen. Ruokaa odotellessamme huomasimme olevamme ravintolan ainoat ei-juutalaiset asiakkaat. Myös henkilökunnasta suurin osa oli valittua kansaa. Ruoka oli erinomaista kuten palvelukin. Poistuimme kylläisinä sateiseen iltaan ja kävelimme hotellille.
