Wiurilan kartano

Wiurilan kartanoAamu oli edeltäviä hellepäiviä päiviä viileämpi, mutta aurinkoinen. Puoli yhdeksään mennessä olivat kaikki retkelle ilmoittautuneet saapuneet Lahnuksen Shellille. Parkkipaikalle muodostui edustava otos moottorikalustoa odottamaan päivän mutkatieannosta. Hiukan ennen yhdeksää lähdimme kohti Someroa. Reittimestari Ilari oli suunnitellut reitin, joka heitti väljän lenkin luoteen kautta kiertäen päivän pääkohteeseen. Meitä oli kolmetoista henkeä yhdeksällä pyörällä ja aivan itsestään letka otti moottorimarsseista tutun siksak-muodostelman. Ilaria peesasivat Arska & Aino, Marjut, Olli Si. & Suski, Olli Sa. & Salla, Tuomas, Kari, Juha H. ja Juha & Nina peränpitäjinä.

Ensimmäinen jaloittelutauko oli Someron ABC:lla, josta matka jatkui länteen. Ajelimme upeita mutkateitä aurinkoisessa ja juuri sopivan lämpöisessä, joskin varsin tuulisessa kelissä. Tiet olivat hyväkuntoisia lukuunottamatta muutaman kilometrin matkaa läpi unisen Koski Tl:n. Kyseinen kylä ei selvästikään tuhlannut varojaan ainakaan tiestön ylläpitoon. Toinen paussi pidettiin Tarvasjoen SEO:lla, jonka edustalla olevasta vanhojen traktorien kokoelmasta Marjut bongasi suosikikseen diesel-Porschen.

Saavuimme Wiurilan kartanolle täsmälleen suunnitellussa aikataulussa. Liikennettä ohjannut mies kertoi, että johtuen kyseisenä viikonloppuna järjestetyistä Shetlanninponien ravikisoista, osa pysäköintialueista oli suljettu. Meille oli tietämättämme annettu erikoislupa pysäköidä H-kirjaimen muotoisen kokous- ja ravintolarakennuksen sisäpihalle, jonne letkamme ohjattiin privaattiparkkiin. Ravintolaan siirtyessämme ystävällisesti hymyilevä ravintolapäällikkö katsahti varusteitamme todeten: ”Teidän ei tarvitse kertoa mikä seurue on kyseessä.” Nautimme todella maittavan lounaan kaikessa rauhassa ravintolan terassilla. Viihdyimme erinomaisesti kartanoravintolan ystävällisessä ilmapiirissä.

Kahdelta alkoi ennalta tilaamamme opastettu kartanokierros. Oppaanamme toimi Wiurilan nuori emäntä. Hän kertoi kartanon omistaneista perheistä ajalta, joka ylettyi Suomen mittakaavassa käsittämättömän pitkälle. Suurin osa mainituista sukunimistä oli tuttuja Ruotsi-Suomen ja Venäjän vallan ajan historiasta. Kuulosti hurjalta kuinka nykyisin reippaan golfkentän kokoisen alueen kattava tilakokonaisuus oli aikanaan ulottunut Turkuun asti. Kuljimme läpi museon, jossa emäntä kertoi hauskoja yksityiskohtia esineistä, joista jotkut olivat osa hänen henkilökohtaista historiaansa.

Museo- ja puotikierroksen jälkeen Olli Sa. & Salla lähtivät kotia kohti. Kartanoravintolan yläterassilla vietetyn juttutuokion jälkeen muukin porukka siirtyi sisäpihalle pyörien luo. Olli Si. & Suski jäivät vielä hetkeksi kartanolle palatakseen sieltä suoraan kotiin. Seitsemän pyörän letka lähti Angelniemen mutkatien kautta kiertäen kohti Fiskarsia. Reitin ainoan päätien osuudella saimme jurnuttaa paluuruuhkan mukana jonkin aikaa ennenkuin pääsimme taas mutkaosuudelle.

Fiskarsiin saavuttuamme hyvästelivät Marjut ja Tuomas muun porukan lähtien omille teilleen. Kahvittelun jälkeen myös Juha H. sanoi hyvästit. Loput neljä pyörää suunnistivat koilliseen etsimään tankkauspistettä. Ensimmäiseltä kohdalle osuneelta bensa-asemalta oli tavallinen menovesi loppunut. Nokivasaralientä tuntui löytyvän kuormuriaan tankkaavasta kuskista päätellen. Seuraavalla asemalla Turuntien varressa kävikin sitten jo parempi tuuri. Sieltä loputkin retkeläiset hajaantuivat kukin taholleen.

Suurkiitos kaikille retkelle osallistuneille todella kivasta päivästä!

Vastaa