Todella miellyttävä hotellimme sai pitkän miinuksen aamiaisesta. Sinällään tarjonta oli välttävä, mutta tietyt asiat olivat vaan poskellaan. Saapuessamme näimme runsaasti lautasia ja tarjottimia pöydällä sekä lämpökuvun. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Lämpökupu oli ilmeisesti jäänyt jostain toisesta tarjoilusta – se oli kylmä ja tyhjä. Osa lautasista oli vain poimintahaarukoiden alustoina. Appelsiinimehua ei ollut lainkaan tarjolla. Kahvi oli haaleaa, koska isoa termosta ei oltu varmaan laitettu edes alunperin täyteen.
Keli oli todella hieno. Asteita oli parinkymmenen paikkeilla, joka teki olosta paljon miellyttävämmän kuin aiemmat yli kolmenkympin helteet. Suunnistimme jälleen ensin pääteille ja matka eteni mukavasti. Tuntui kuin kaikki olisivat matkalla jonnekin ajamaan fillareilla. Lähes joka toisessa autossa oli jotenkin ripustettuna vähintään kaksi polkupyörää. Yleisin tekniikka oli fillarit kattotelineessä oikeinpäin pystyssä. Hetkittäin jonossa ajaessa näytti kuin olisi joutunut oudon hirvilauman sekaan.
Olimme saaneet Ninan tsekkisyntyiseltä ystävältä vinkin näkemisen arvoisesta pikkukaupungista nimeltä Telč ja poistuimme moottoritieltä poiketaksemme siellä. Melkein heti poistumisrampin jälkeen tie jakautui kahtia. Tienviitassa oli GPS:n osoittaman tien päälle vedetty punainen ruksi ja kyseisen tien yli oli asetettu puomit. Vaihtoehtoja jäi tasan yksi. GPS laski kuumeisesti uutta reittiä ajaessamme toiselle tielle.
Erään pikkukylän risteyksessä GPS näytti ensin kääntymistä vasemmalle ja sen jälkeen heti oikealle. Muuten hyvä, mutta oikealle vievää tietä ei ollut oletettavasi koskaan ollutkaan, koska siinä oli pitkä kortteli taloja. U-käännöksen jälkeen jatkoimme toiseen suuntaan ja taas GPS sai arpoa uutta reittiä.
Pidimme hengähdystauon pienellä huoltoasemalla, jossa opimme tsekin kieltä. ”Mimo provoz” tarkoittaa ”epäkunnossa”. Juha huomasi sen vetäessään vessan. Jatkettuamme matkaa bongasimme Telčin viitat ja jatkoimme niiden mukaan antaen Garminin ihmetellä omia aikojaan. Hyväkuntoinen ja rauhallinen mutkatie kulki hienossa maisemassa. Emme olleet ollenkaan pahoillamme päätien katkaisusta.
Telč on pieni linnoituskaupunki, jossa on suhteettoman suuri keskusaukio. Aukiota reunustavissa taloissa ei ole kahta samanlaista. Talot ovat niin koristeellisesti maalattuja, että katselukulmasta riippuen ne näyttävät melkein pahvikulisseilta. Kiertelimme aukiota kaikessa rauhassa ja poikkesimme pieneen pizzeriaan lounaalle. Ravintolan terassi oli kuin kapea hylly kivisen muurin kyljessä. Paluumatkalla linnoituksen ulkopuolella olevalle parkkipaikalle nautimme vielä jäätelöt jälkiruoaksi.
Loppureitti ei ollutkaan ihan simppeli juttu. GPS sai taas tehdä urakalla töitä, kun yhdessä kylässä oli joen ylittävä katu suljettu kokonaan ja seuraavaa mahdollisuutta saikin hakea. Jälleen kerran käännyttyämme ohjeen mukaan tie muuttui aivan kärrypoluksi – tuli ihan Puolan tiet mieleen. Heitimme U-käännöksen palaten paremmalle pikkutielle. Seuraavan kerran emme edes noudattaneet ohjetta lähteä viisinumeroiselle tielle. Alunperin lounaaseen suunnitellun reitin sijaan ajoimmekin länteen, kunnes löytyi etelään menevä päätie. Loppumatka olikin taas helppo – metallihirvien laumassa.
Garni Hotel Romantick on todella pieni, mutta erittäin siisti ja selvästi huolella hoidettu, ilmeisesti perhehotelli. Huonettamme kuvasti parhaiten sana ”söpö”. Kotiuduttuamme lähdimme tutustumaan itse kaupunkiin.
Český Krumlovista sanotaan, että siellä aika on pysähtynyt. Kukkuloiden välissä tiheästi kiemurtelevan Vltava-joen mutkiin rakennettu kaupunki on ainakin todella nätti. Nautimme herkulliset iltapalat yhdessä monista joen varren terassiravintoloista. Muoviraha ei kelvannut ja maksaminen paikallisessa valuutassa olisi tyhjentänyt käteiskassamme. Eurot yllättäen kelpasivat. Kiertelimme vielä aikamme vanhan keskustan kivettyjä katuja ennen paluuta hotellille. Laskimme ylittäneemme kiemurtelevan joen kuusi kertaa ennenkuin olimme takaisin hotellilla.
