Nautittuamme aamiaisen jätimme supersöpön hotellimme. Omistajan tytär oli respassa kirjaamassa meitä ulos. Odotellessaan korttivarmennusta hän kysyi menemmekö seuraavaksi Prahaan. Kerroimme jättävämme sen tällä kertaa väliin. Kun sanoimme tulleemme Olomoucista, tyttö ihmetteli miten olimme sen valinneet. Hänestä tuntui ilmeisesti siltä, ettei Olomouc ollut kovinkaan kummoinen – Telčkin oli selvästi korkeammalla hänen listallaan.
Alkumatka kohti Itävaltaa oli upeaa mutkatietä joka noudatteli vahvasti kiemurtelevan Vltava-joen reunamia. Rannoilla on lukematon määrä leirintäalueita ja joessa liikkui kanootteja kuin tukkeja uitossa. Itävallan puolella oli vielä hetki kylien läpi tökkimistä ennenkuin siirryimme moottoritielle. Loppumatka sujuikin reippaasti ja olimme Salzburgissa jo ennen kello kahta. Hotelli Hofwirt on hurja kontrasti edellisen yön majapaikkaamme. Se on kuin ruma ja epäsiisti opiskelijoiden kesäasuntola. No aina ei voi voittaa.
Saatuamme siviilit päälle suunnistimme ensimmäiseksi bussipysäkille. Kohteemme oli Hellbrunn, jonka olimme saaneet vinkkinä Ninan äidiltä. Palatsi sijaitsee muutaman kilometrin etelään kaupungin keskustasta. 1600-luvun alussa elänyt ilmeisen ilkikurirella huumorintajulla varustettu arkkipiispa Markus Sitticus rakennutti sen huvilakseen. Olennaisinta huvilan mailla on uskomattoman hienosti toteutettu veden käyttö. Upeiden risteilevien kirkasvetisten kanavien lisäksi on lukemattomia suihkulähteitä. Veden voimalla liikutetaan myös erilaisia pieniä patsaita ja jopa kahtasataa pikku hahmoa isossa nukketeatterissa – sekä kastellaan vieraat.
Palatsin puistossa on lukuisia paikkoja, joissa on piilosuihkuja. Arkkipiispa piti huvilallaan kutsuja ja auttoi vieraitaan selviämään kastelemalla heidän kylmällä lähdevedellä. Keskeisin paikka on ulkona oleva pitopöytä, jonka ääressä piispa ja vieraat istuivat. Pöydän ympärillä ja viereiden tuoleissa on suihkut, jotka aktivoitiin piispan merkistä. Etiketin mukaan pöydästä ei saanut nousta ilman piispan lupaa. Ei ole vaikea arvata kenen istumapaikka oli ainoa kuiva kohta. Opastettuun kierrokseemme puistossa kuului toki joutua yhden tai useamman vesiansan kastelemaksi. Koska päivä oli taas polttavan kuuma, niin pieni vilvoitus ei haitannut ollenkaan. Lopuksi kiertelimme huvilan sisätiloissa audio guide -laitteiden opastuksella.
Paluumatkalla jäimme bussista vanhassa keskustassa ja kävelimme pitkin sen kiemurtelevia katuja – hoilaavien futisfanien seassa. Olimme jo Suomessa päättäneet olla menemättä Wieniin, jossa pelattiin EM-jalkapallon loppuottelu. Koko Salzburgkin tuntui olevan kisakylänä. Tuomiokirkon aukio oli täynnä mainostelttoja ja jättikokoisia TV-ruutuja. Loppuottelussa pelaavan Saksan värit oli joka toisella enemmän tai vähemmän hilpeissä tunnelmissa olevalla kulkijalla. Löysimme kuitenkin melko rauhallisen kahvilan, josta sai teen/kahvin seuraksi palaset Sacher-kakkua.
Kiertelymme päätteeksi nautimme vielä iltapalaa Mozartin syntymätalon viereisellä aukiolla olevan ravintolan terassilla. Hyvää englantia puhuva tarjoilijatar kertoi kisametelin jatkuneen jo kolme viikkoa. Ottaen huomioon, että seuraava kohteemme oli München, toivoimme Espanjan voittavan. Tarjoilija piti sitä hyvänä vitsinä ja helakka nauru kuului vielä hänen mentyään sisään hakemaan tilauksia.
Pitihän se ottelu katsoa huoneemme liki katonrajassa olevasta vanhasta matkatelkkarista. Kannustimme Espanjan voittoon ja toivoimme sen rauhoittavan illan ja seuraavan päivämme. Matkakertomuksen julkaisukin jäi seuraavaan päivään olemattomista yhteyksistä johtuen.
