Le Havre

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2008Avainsanat ,

Muuten erittäin kivan hotellimme superniukan aamiaisen jälkeen pyysimme isäntää päästämään mopon vajasta. Isäntä sai puhkiruostuneen liukuoven auki helpommin kuin poitsu saapumispäivänämme. Pyörässä ei ollut kuin kaksi osumaa vajassa asustavalta pääskyseltä ja onneksi ei kumpikaan satulassa. Vaikka aamuaurinko yritti harhauttaa meitä niin olimme jo oppineet Normandian säästä sen verran, että laitoimme samantien sadevermeet päälle.

Palasimme tulojälkiämme takaisinpäin jonkin matkaa ennenkuin yhytimme moottoritien kohti Caenia. Ajoimme nopeita teitä koko päivän, koska olisimme vain yhden iltapäivän ja yön Le Havressa. Matka taittui vaihtelevassa säässä, joskin rankasti ei satanut missään vaiheessa.

Ylitettyämme reippaassa sivutuulessa Pont de Normadien eli Seinen suun yli loikkaavan parikilometrisen sillan Juha otti vahingossa kahdesta aivan perättäisestä samojen tienumeroiden rampeista sen väärän ja Juhan ”analysoidessa” virhettään itsekseen teimme pienen kierroksen ennenkuin pääsimme ympäri.

Le Havreen saavuttaessa oli GPS:n osoittama tie suljettu, joten piti ottaa se ainoa toinen vaihtoehto sillä hetkellä. Varsinaisen rännikieputuksen jälkeen keula osoitti taas kohti keskustaa, mutta tällä kertaa ajelimme läpi sellaisten kortteleiden, joiden alueelle ei mielellään tulisi illalla riekkumaan. Juuri kun GPS oli opastamassa meitä takaisin pääkadulle, niin katu sinne oli suljettu 200 metriä ennen kääntymistä. Jatkoimme siis mielenkiintoista maisemareittiä vielä jonkin aikaa ennenkuin pääsimme siistimpään osaan kaupunkia.

Hotel Pasinossa oli yllätykseksemme vastaanotossa suomalainen nainen. Hän oli kuulemma aikanaan tutustunut ranskalaiseen mieheen ja muuttanut hänen kotimaahansa. Järjestettyään mopolle paikan henkilökunnan parkkirampista tämä hyvin ystävällinen rouva saatteli meidät aivan huoneeseemme saakka kertoen samalla hienon hotellimme palveluista – kuten kasino, ravintolat ja kylpylä – sekä neuvoen huoneen avainkortilla turvatun hissin toiminnan ja huoneemme suihkujen hienoudet. Le Havrea ei voi väittää kauniiksi, mutta näköala upean huoneemme kokoseinän ikkunasta on varmasti kaupungin parhaita.

Kotiuduttuamme lähdimme kaupungille katselemaan Ninalle liki kymmenen vuoden takaa oppilasvaihdon ajalta tuttuja paikkoja. Olimme hiukan myöhässä ranskalaisesta lounasajasta, joten meni hetki ennenkuin löysimme pikku ravintolan, jossa kokki oli vielä paikalla ja suostui töihin. Syötyämme Nina viipotti tohkeissaan pitkin tuttuja katuja osoittaen koulunsa, asuntonsa, kaupat ja muut mieleen jääneet paikat.

Kävimme myös Saint-Josephin kirkossa, jonka kauneus on selvästikin katsojan silmissä. Jollain ihmeen keinolla Le Havren laatikkorakentaminen on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Kaupunkihan pommitettiin maan tasalle toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen tilalle rakennettiin valtaosaltaan kuutioita piirtävien arkkitehtien hengentuotteita.

Tapasimme lyhyesti myös Ninan vuokraemännän ja -isännän heidän pesulassaan. Iäkäs pariskunta oli selvästi iloinen jälleennäkemisestä. Kaupan puolella ollut täti sirkutti hetken Ninan kanssa ja kävi sitten hakemassa takahuoneesta miehensä kertomatta hänelle muuta kuin: ”Tule tänne. Täällä on sinulle yllätys.” Miehen ilme levisi hymyyn heti Ninan nähtyään ja heillä riitti juttua tätin kuunnellessa samalla kun hän alkoi jo touhuta työnsä parissa. Juttutuokion jälkeen kävelimme rannalla katselemassa miten kovan tuulen ajamat isot aallot iskivät aallonmurtajaan. Sitten Nina shoppaili vielä Monoprix-tavaratalossa ennen paluuta hotellille.

Hotellissa päätimme hyödyntää talon palveluja. Kylpylä on hotellin ylimmässä eli kolmannessa kerroksessa. Myös huoneemme oli samassa kerroksessa. Hotellin tarjoamat kylpytakit päällä ja pehmeät lipokkaat jaloissa tallustelimme kylpylään. Vietimme aikaa uiden uima-altaassa, istuen porealtaassa ja kävimmepä turkkilaisessa saunassakin.

Rentoutuneina palasimme huoneeseemme valmistautumaan iltapalalle. Nautimme hyvät ”siipikarjasalaatit” alakerran brasseriassa. Vielä ennen paluuta huoneeseemme kävimme katsomassa kasinon puolella miten ihmiset päästettiin rahoistaan kakofonisen musiikin säestyksellä.