Kiireettömien aamutoimien jälkeen saimme pitkästä aikaa kunnollisen aamiaisen. Tihkusadekaan ei masentanut lähtiessämme jatkamaan reissua. Vaikka edessä oli yli 360 kilometriä päätimme ottaa alkumatkasta maisemareitin. Poistuimme Le Havresta ajaen läpi Sainte Adressen kaupunginosan. Se on selvästikin arvokkaampien kiinteistöjen alue ja säästynyt kuutiorakentamiselta.
Jatkoimme ilman GPS:n opastusta pitkin rantareittiä pohjoiseen. Aivan alkumatkasta keskellä ei-mitään näimme niin upean rakennuksen, että se oli pakko kuvata. Sadekin oli tauonnut ja napsittuamme muutaman otoksen jatkoimme matkaa.
Kylässä nimeltä Étretat näimme paljon turistien kulkuneuvoja parkissa. Tasainen virta porukkaa nousi jyrkkää rinnettä. Päättelimme terävästi, että siellä olisi jotain näkemisen arvoista. Emme kuitenkaan halunneet kiipeillä ajoreleissä, joten kurvasimme kylän keskustaan rannan parkkipaikalle. Kylän molemmilla puolilla nousevat korkeat vaaleat kalliot. Ratkaisumme oli oikea, koska paremmin maiseman sai kuvattua, kun ei seissyt kohteen päällä.
Myöhemmin tuli vielä yksi kuvauspaussi Ninan bongatessa kukkia – kuulemma hortensioita, joita kasvoi valtavina puskina talojen puutarhoissa ja pihateiden varsilla. Pidimme huolta, että olisimme etsimässä muonaa varmasti lounasajan puitteissa.
Saavuimme parahiksi Dieppeen, jossa parkkeerasimme lähelle pienvenesatamaa. Sen rakenteet kertovat, että alueella on melkoinen vuorovesi. Oli luultavasti laskuveden aika, koska paatit lilluivat syvällä satama-altaassa. Tottakai juuri lounasaikaan löysimme ravintolan, jossa luki ”service non-stop” eli ruokaa olisi saanut mihin aikaan vaan. Meren tarjonnasta koostuneen aterian jälkeen oli taas mukava lähteä liikkeelle.
Dieppen jälkeen reitti noudatteli nopeampia teitä. Ranskassa se tarkoittaa sitä, että kaksikaistainen tie on hetken aikaa nelikaistainen kahden kylän tai liikenneympyrän välissä. Molempia on vähintään kolme parinkymmenen kilometrin matkalla. Matkanteko kuitenkin eteni ripeämmin kuin alkumatkasta vaikka välillä tuntui olevan pää pyörällä lukemattomista alle kahden kilometrin päässä toisistaan olevista liikenneympyröistä. Oudoin hidaste suoralla tiellä oli kirjaimellisesti keskellä peltoja oleva rakennus, jota ennen oli toki asianmukainen varoitusmerkki – ”Diskoteekki”.
Tasaisen harmaa sää värjäsi viljapeltojen takana aukeavan meren taivaan väriseksi. Abbevillessä kurvasimme moottoritielle pohjoiseen. Tankkauspaussin jälkeen ajoittainen tihku alkoi muuttua tasaiseksi sateeksi.
Ohitettuamme Calaisin alkoi tuntua olevan tauon paikka. Yleensä tasaisin välimatkoin olevia ”aireja” eli levähdyspaikkoja, joissa on usein huoltoasema ja kahvila, ei ollut nyt yhtään. Jyryytimme sateessa Belgian rajalle saakka, jossa vain oioimme hetken jalkoja suojattomalla rekkojen levähdyspaikalla.
Poikkesimme moottoritieltä Middelkerken kohdalla. Juha oli ollut aiemmin yhteydessä belgialaiseen ystäväänsä Siggyyn, jonka kanssa oli sovittu illallisesta peliklaanimme jäsenen Darrenin omistamassa ravintolassa. Ravintolaan ei ollut kuitenkaan saanut yhteyttä, joten poikkesimme katsomaan paikan päälle. De Kloeffe (puukenkä) oli suljettu ja ikkunaan ripustetun lapun mukaan avattaisiin torstaina eli seuraavana päivänä. Ostendeen oli enää 8 kilometriä merenrantaa noudattelevaa tietä.
Hotelli Ter Streep on Ostenden aivan keskustassa. Purimme kimpsumme hotellin aulaan ja tiedustellessamme parkkipaikkaa meille kerrottiin sen olevan aivan lähellä. Se oli kuulemma henkilökuntaan kuuluvan henkilökohtainen autotalli. Hiukan hämmentyneenä tästä tiedosta Juha seurasi pyörällä naista, joka sanoi näyttävänsä parkkitilan. Viereisen puiston alle johtavan ajoluiskan päässä on kaksi käytävällistä yksittäisiä autotalleja. Nainen antoi Juhalle avaimet ja sanoi anova katse silmissään: ”Pyydän, älkää hukatko näitä.” Sitten hän ajoi autonsa ulos pikku tallista ja lähti. Juha palasi hotellille pysäköityään mopon todella privaattiin parkkiin.
Vaihdettuamme kuivat vaatteet lähdimme etsimään ravintolaa. Hotellissa sellaista ei ole. Respassa olleen naisen vinkin perusteella menimme parin korttelin päässä sijaitsevaan kreikkalaiseen ravintolaan. Se oli todellakin hyvä vihje. Ruoka oli aivan loistavaa. Todella hyvällä mielellä palasimme hotellille, jossa katselimme vielä hetken TV:tä, jonka ohjelmista ymmärsikin jotain – tekstitys on aina duppausta parempi ratkaisu.
