San Francisco 2009

Tänä vuonna pääsiäinen oli melkein kuukautta myöhemmin kuin edellisenä. Kevään lomakohteeksi valittiin San Francisco muistakin syistä kuin vain selvittääksemme onko ”Sunny California” nimensä veroinen. Juha oli vuosikymmen aiemmin käynyt kaupungissa, mutta tällä kertaa reissu oli pelkästään huvimatka. Se oli samalla Ninan ensimmäinen matka Pohjois-Amerikan länsirannikolle ja kaikkiaan toinen koko mantereelle.

Ennen matkaa olimme kumpikin toipumassa flunssasta. Nina oli jo aivan kunnossa ja Juha päätti lähteä reissuun vaikka pitäisi raahautua ovesta otsanahkaa rypistelemällä. Lääkäri antoi luvan matkustaa ja määräsi yskäntroppia evääksi.

Vaikka emme jättäneet sydämiämme San Franciscoon niin näimme todella paljon ja meillä oli valtavan hauskaa. Muutama asia jäi erityisesti mieleen:

  • Mikroilmasto. Kerrospukeutuminen suositeltavaa, koska sää voi olla aivan erilainen kukkulalla kuin laaksossa tai rannan tuntumassa. Katukuvassa näkyi usein joku pukeutuneena tikkitakkiin viereisen henkilön ollessa shortseissa ja T-paidassa.
  • Kukkulat. Jos ei ota kävelyä kuntoiluna, kannattaa miettiä reitti muutenkin kuin pelkällä kartalla, joka ei näytä korkeuseroja. Tämä kaupunki ei toimisi suomalaisessa ilmastossa.
  • Ystävällisyys. Ihmiset ovat välillä niin ylitsevuotavaisen ystävällisiä, että varsinkin suomalaisen on vaikea uskoa sen olevan todellista. Joskus joutuu pinnistelemään muistaakseen sanoa itse smalltalkiin kuuluvat asiat.
  • Kerjäläiset. Asuinalueita lukuunottamatta on jokaisen korttelin matkalla ainakin yksi oravanpyörästä pudonnut helistelemässä pahvimukia. Kerjuutyyli vaihtelee äänettömästä pahvikyltin näyttämisestä katuperformanssiin. Yleisin tekniikka on lausua ohikulkijoille muutama kohteliaisuus riippumatta siitä saako rahaa vai ei.
  • Verot ja tipit. Harva asia maksaa sen mitä hintalapussa lukee. Lähes kaikkeen tulee päälle alle kymmenen prosenttia veroa ja palveluissa vielä tyypillisesti 18 prosenttia tippiä.
  • Julkinen liikenne. Kaduilla ja niiden alla sekä lahdella kulkee runsaasti erilaisia massakuljetushärveleitä. Kuuluisimmat ovat toki maailman ainoa liikkuva kansallinen monumentti eli cable car -ratikat. Myös F-linjan eri maista tuodut museoratikat ovat kokemisen arvoiset. Busseja toimii sekä sähköllä että pitemmillä reiteillä dieselillä. Kulkeminen on myös halpaa, joskin kunnallisella liikennelaitoksella on vakava budjettivaje ja se tulee aiheuttamaan muutoksia.
  • Luonnonsuojelu. Alueella on herätty jo aikaa sitten suojelemaan herkkää ekosysteemiä. Siksi lahdella on runsaasti eläimistöä, joista näkyvin ja yleisöä vetävin ovat merileijonat. Ne todella osaavat myös ottaa yleisönsä. Huomasimme huvittuneina, että Pier 39:n vieressä elukat olivat kerääntyneet niille laveteille, jotka ovat lähimpänä niitä katselevaa ihmisjoukkoa.
  • Nähtävää riittää. Käytimme yli viikon ollen koko ajan liikkeellä ja silti katsomista olisi riittänyt paljon pitemmäksikin aikaa. Urheiluhenkisemmille löytyisi vielä enemmän, koska surffauksen ja laskettelun erottaa vain noin neljän tunnin ajomatka Lake Tahoeen.

Viimeisenä yleisvinkkinä: Jos haluat matkustaa mukavasti ja saada hyvää palvelua, niin älä valitse British Airwaysia.

Vastaa