Kotkan Höyrypanimo

Kotkan HöyrypanimoPerinteinen kesäkuun toisen sunnuntain ajeluretkemme kohdistui tänä vuonna Kotkan Metsolaan. Siellä seisoo upeassa rantamaisemassa Kotkan Höyrypanimon talo, jossa toimii Ravintola Keisarinsatama. Kutsu retkelle oli lähetetty jo viikkoja aiemmin motoristikavereille, joista (Juhan ja Ninan lisäksi) seitsemän pääsi paikalle.

Vielä lauantai-iltana jännitimme tulevan päivän säätilannetta. Onneksi öinen vedenpaisumus loppui aamuun mennessä. Yhdeksältä oli seurueemme koossa Ala-Tikkurilan Shellillä. Juha ja Nina, Arska ja Aino, Ilari, Juha H, Kari ja Olli pääsivät paikalle vain lahkeet märän tiepinnan kostuttamina. Ainoastaan Hyvinkään suunnasta tullut Markku oli joutunut ajamaan alkumatkan sateessa. Tankattuamme sekä ajopelit että matkalaiset olimme varttia yli yhdeksän valmiit lähtemään päivän retkelle.

Reittimestari Ilari lähti vetämään letkaa kohti koillista. Ensimmäinen osuus Pornaisten ja Myrskylän kautta Lapinjärvelle oli sen verran pitkä, että loppupäässä luonto kutsui jo vahvasti muutamaa seurueemme jäsentä. Taukopaikkamme oli Lapinjärven Teboil, jossa lepuutettiin hetki alkupään mutkaosuuden jäljiltä. Vaikka kaikkialla oli kosteaa sateiden jäljiltä niin pääsimme myös ajelemaan melko pitkiä pätkiä kuivuneitakin teitä.

Tauon jälkeen oli vielä pätkä mutkia ennenkuin siirryimme hetkeksi päätielle. Ennen Kotkaa teimme vielä pienen lenkin pois päätieltä. Ilari pysäytti yllättäen letkan bussipysäkille ja kertoi, ettei hänellä ollut hajuakaan missäpäin Kotkaa kohteemme sijaitsee. Hetken naureskelun jälkeen jatkoimme matkaa Juha keulilla ja GPS ohjelmoituna.

Saavuimme pääkohteeseemme aivan suunnitelman mukaisesti kello yhden tuntumassa. Juttelimme hetken parkkipaikalla kaikessa rauhassa, kunnes turistibussin saapuminen sai meidät kiiruhtamaan sisälle. Emme halunneet jäädä ruuhkaan turistilauman keskelle. Ravintolassa meille järjestettiin erittäin ystävällisesti pitkä pöytä, johon mahduimme kaikki. Kuin yhteisestä sopimuksesta koko porukkamme päätti lounastaa buffetista. Tarjonta oli hyvää ja jokainen tankkasi vähintään riittävästi.

Ruokailumme aikana pilvipeite repesi ja aurinko alkoi paistaa. Iloinen seurueemme virkistyi entisestään kelin kirkastuessa ja päivän heitoksi muodostui Markun elämänviisaus: ”V****ilu on välittämistä”. Syötyämme saimme katsella hienoja maisemia aivan loistavassa säässä. Hieno ilma houkutteli kaikki ulos ja kukaan ei edes vilkaissut olisiko entisen höyrypanimon sisätiloilla ollut muuta tarjottavaa kuin ravintolan antimet. Vietimme vielä puolisen tuntia rannassa ennen paluumatkalla lähtöä.

Parin mopon tankkauksen jälkeen suuntasimme edelleen kohti itää. Kääntyessämme Karhulan suuntaan saattuemme herätti vastaantulevan virkavallan kiinnostuksen. Letkan perässä ajaneet Markku ja Juha N huomasivat peileistä kaksivärisen heittävän U-käännöksen ja jäävän seuraamaan parinsadan metrin päähän. Letkan etupää ei huomannut peesiä ja jono venyi hiukan Markun ja Juhan pitäessä piinallisen tarkasti suurinta sallittua. Sinivuokkojen kiinnostus lopahti heti kääntyessämme pikkutielle, koska letkamme ei vauhti ei riittänyt lisäämään kunnan tuloja. Hieman alkuperäisestä reittisuunnitelmasta poikkeavan erikoiskokeen jälkeen pidimme jaloittelutauon Elimäen Nesteellä.

Elimäeltä suuntasimme Orimattilan kautta vanhalle Lahdentielle. Retken viimeinen tauko pidettiin Mäntsälän pohjoispuolen Shellillä. Sieltä osa porukasta lähtikin jo omille teilleen ja loput viimeistään matkalla kohti pääkaupunkiseutua. Reitin ”viralliselle” osuudelle tuli mittaa 354 kilometriä, joten kotipaikasta riippuen mittariin kertyi reilut nelisensataa. Päivän onnekkaan sään kruunasi se, että vajaa tunti espoolaisten kotiinpaluun jälkeen tuli jälleen vettä taivaan täydeltä.

Katso myös Karin kuvat Kotkasta.

Suuret kiitokset jälleen kerran hienosta päivästä kaikille osallistujille ja erityisesti reittimestari Ilarille, jonka kanssa on aina hauska suunnitella reissujamme!