Mukavaa kun kerrankin ei tarvinnut herätä pikkutunneilla ennen lentomatkaa. Rauhallisten aamutoimien jälkeen päätimme tilata taksin hyvissä ajoin. Lähitaksi yllätti saapumalla noin viidessä minuutissa, joten olimme lentoasemalla todella ajoissa.
Myös check-in meni jonottamatta ja meillä oli ruhtinaallisesti aikaa katsastaa ne pari auki olevaa shoppia. Puolet liiketiloista oli remontissa. Nautimme croissantit ja kahvit kuppilassa, josta oli esteetön näköala kiitoradalle. Lentoliikennettä ei pahemmin näkynyt ja se muistutti jälleen siitä miten syrjäisessä pohjolassa kansamme asustaa.
Koneeseen nousu alkoi ajallaan ja hyvin alkanut reissu sai jatkoa. Meillä oli paikat hätäuloskäynnin kohdalta. Saimme nauttia koko matkan reilusta jalkatilasta. Juha naputteli tietokonetta ja Nina lueskeli kuusituntisen lennon ajan. Pikku viihdettä tarjosivat perämiehen kimittävät ja päälentoemon lauseita katkovat kuulutukset. Air Finlandin henkilökunta oli todella ystävällistä – ainakin ne kaksi, joiden kanssa me asioimme. Ihmeeksemme myös lennolla tarjottu lounas oli yksi parhaista ilmailusafkoistamme kautta aikain.
Laskeuduttaessa kone teki laajan kierroksen merellä ja hetken näytti jo kuin pilotti olisi missannut koko saaren. Koneen laskeuduttua alkoi eturiveissä melkoinen härdelli porukan poukkoillessa pystyyn koneen vielä rullaillessa lentokentällä. Sitkeimmät eivät suostuneet istumaan huolimatta pääemännän koko aika tiukkenevista vaatimuksista. Pientä vahingoniloa tuntien poistuimme koneesta lähes ensimmäisinä, koska kulkuputki kiinnitettiinkin juuri meidän penkkirivimme ovelle.
Matkalaukkumme tulivat ensimmäisten joukossa hiukan märkinä johtuen ulkona vihmovasta sateesta. Oppaat ohjasivat meidät vain pienen odottelun jälkeen pikkubussille. Viereisessä penkissä istui rouva, joka oli kuulemma ollut Las Palmasissa jo yli 20 kertaa. Hän kertoi – kysymättä – meille lukuisia vinkkejä. Koska bussissamme ei ollut opasta mukana ja fangiomaisesti kaistapujotteleva kuskimme soitti opastus-CD:tä todella hiljaa, niin tädin jorinoita oli hauska kuunnella.
Vajaan puolen tunnin moottoritierempomisen jälkeen ensimmäinen pysäkki olikin meidän hotellimme. Santa Catalina on todella hieno hotelli. Loman sujuvaan alkuun tuli pieni särö, kun saamassamme huoneessa ei ollutkaan luvattua parveketta. Juha lähti selvittämään asiaa respaan. Seuraavaksi ehdotetussa huoneessa oli parveke, mutta näkymä oli todella ankealle takapihalle, joten Juha ei kelpuuttanut sitä. Respan kanssa ystävällisessä hengessä käydyn sparrauksen jälkeen päädyttiin siihen, että saisimme seuraavana päivänä parvekkeellisen huoneen paraatipuolelta vietettyämme yön alkuperäisessä.
Asian selvittyä olikin jo aikamoinen nälkä. Nina hyödynsi huoneemme hedelmäkorin tarjontaa pahimpaan nälkään. Koska paikalliset syövät yöllä, niin hotellin ravintola aukeaa vasta puoli yhdeksältä. Päätimme uhmata sadetta ja etsiä ruokaa lähialueelta. Pyysimme toki vinkit respasta ja niiden perusteella suunnistimme rantaa kohti. Haahuilimme vähän turhankin kauas etsiessämme paikkaa, josta pääsee rannan lähellä kulkevan valtakadun toiselle puolelle. Sade oli kuitenkin heikkoa ja kosteanraikas trooppinen ilma tuntui parikymmentäasteisena aivan täydelliseltä.
Löysimme pienen ja siistin ravintola tarkasti respan neuvomasta paikasta. Kävimme ensin viereisessä kaupassa ostamassa pullovettä ja palasimme ravintolaan. Hetken jo ehdimme pettyä iäkkään tarjoilijan sanoessa keittiön aukeavan vasta tunnin päästä. Hän hoksasi kuitenkin nopeasti kertoa millaista valmista ruokaa voitaisiin järjestää hiukan tapasten tyyliin. Otimme tarjouksen vastaan vaikkemme ihan tarkkaan ymmärtäneetkään mitä sieltä tulisi.
Meille tuotiin kuumia minipatonkeja ja vahvasti valkosipulia sisältänyt espanjalaisversio tzatzikista. Sitten tuli fantastisen hyvää valkoista juustoa omenahillon ja rusinoiden kera. Sitä seurasi lämpimiä kalakroketteja hyvänmakuisen, mutta tuntemattomaksi jääneen kastikkeen kanssa. Viimeiselle lautaselle oli siivutettu perhepakkauksen verran espanjalaista kinkkua. Loistavan illallisen päätteeksi Juha joi espresson ja Nina kaakaon. Kokemuksen kruunasi talon tarjoama lasillinen todella hyvää cavaa.
Palasimme kylläisinä huomattavasti tulokiemuroita suorempaa reittiä hotellille melko reippaaksi yltyneessä sateessa. Vietimme iltaa huoneessa hyödyntäen hotellin ilmaista ja toimivaa, joskin hiukan verkkaista langatonta nettiyhteyttä.
