Visavuori

Kesäkuun ensimmäinen sunnuntai valkeni pääkaupunkiseudulla pilvipoutaisena. Sisämaassa sateli vielä aamun ensimmäisinä tunteina. Sääennusteen mukaan oli kuitenkin tulossa aurinkoinen päivä. Yhdeksään mennessä oli Keimolaan saapunut kymmenen pyörää ja yksitoista retkellelähtijää.

Nesteen kuppilassa oli heti iloinen tunnelma aiemmilla retkillä olleiden jälleennäkemisestä ja ensimmäistä kertaa mukaan tulevien esittäytymisestä. Maltoimme lähteä ajelemaan vasta reilun vartin yli yhdeksän aikoihin. Reittimestari Ilarin peesiin lähtivät Arska, Jari, Jurkka & Merja, Kari, Marjut, Olli Sa., Olli Si., Tomppa (ei ihan aakkosjärjestyksessä ajaen kuitenkaan) ja jälkipään johtajana Juha.

Klaukkalan kohdalla oli hiukan ”kosteaa tuulta”, mutta sää selkeni kiemurrellessamme idän kautta kohti pohjoista. Hyvinkään korkeudella vastaan tuli Markku, joka U-käännöksen tehtyään puhalsi ohi koko letkan liittyen Ilarin peesiin. Keli parani koko ajan ja tauolla Janakkalassa aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Reilun puolen tunnin juttutuokion jälkeen jatkoimme matkaa.

Letkan perällä oli ilo katsella muodostelmaamme, jonka eteneminen oli kuin paraatiajon oppikirjasta. Marjut oli liikkeellä MP Maailma -lehden kestotestissä olevalla Aprilia Tuonolla, johon kiinnitetty kamera välitti ajoamme videona lehden nettisivua seuranneille.

Toiset tankilla, toiset passissa. Pidimme lyhyen tankkaustauon Iittalassa, jotta pienempitankkisten pyörien toimintasäde riittäisi koko loppureissulle. Kiemurtelimme luoteeseen upeiden maisemien halki ja saavuimme Sääksmäen Sillan kahvilaan lounaalle suunnitellusti puolenpäivän tienoilla. Meillä olisi runsaasti aikaa nauttia ruokailusta ennen kello kahdeksi tilattua opastusta Visavuoressa – niinhän me luulimme.

Aikaa kului todellakin runsaasti, mutta nauttimimaan pääsi vain hyvästä seurasta. Seurueemme iloisuutta ei himmentänyt pahemmin edes kahvilan lähes täydellinen epäonnistuminen ruokiemme kanssa. Vaikka 12 ruokailijan saapuminen kerralla melkein tyhjään ravintolaan otettaisiinkin huomioon, niin pahimmillaan liki kahden tunnin mittainen odottelu ennen ruoan saapumista on todella surkea suoritus. Lisäksi ruoka oli kuppilatasoista vaikkakin ravintolahinnoiteltua. Henkilökunta ei myöskään esittänyt mitään pahoitteluja eikä kompensaatioita vaan katosi näkyvistä.

Viimeistenkin saatua syötyä siirtyi – sählingin varsin rennosti ottanut – porukkamme kolmen kilometrin matkan Visavuoreen. Meidät otti vastaan pirteä oppaamme Sofi, jolle oli jo ennalta kerrottu puhelimitse myöhästymisestämme. Hän johdatti meidät taiteilija Emil Wikströmin maailmaan erittäin asiantuntevasti ja eloisasti. Kiersimme tutustumassa sekä ateljeehen että taitelijan perheen asuntoon. Wickström oli melkoinen moniosaaja ja hänen kädenjälkensä näkyi joka puolella myös rakennusten sisustuksessa ja yksityiskohdissa.

Opastetun kierroksen jälkeen tutustuimme omaa tahtiamme Kari-palviljongissa esillä oleviin teoksiin pilapiirtäjä Kari Suomalaisen mittavasta tuotannosta. Yksi kahdeksastatuhannesta. Sieltä täältä salista kuului nauruntyrskähdyksiä katsellessamme piirroksia. Paviljongin alakerrassa oli esillä Pekka Halosen maalauksia. Porukkamme kulki alakerran läpi melko kursorisesti. Visavuori sijaitsee upealla paikalla järvenselän ympäröimällä niemellä ja siksi myös ulkona riitti paljon nähtävää.

Hiukan ennen neljää oli porukka jälleen pyörien päällä ja pikku mutkan jälkeen nokka kääntyi kohti etelää. Vajaan tunnin ajeltuamme pidimme kahvipaussin Tammelan leirintäalueen kuppilassa katsellen hienoa maisemaa, purkaen päivän kokemuksia ja muuten mukavia jutellen. Siellä seuraamme liittyi myös Marjutin miesystävä.

Porukkamme harveni suunnitellusti jatkaessamme kotia kohti. Aivan loistavan mutkatieosuuden päätteeksi pidimme reissun viimeisen paussin. Kuusi pyörää oli vielä hetken parkissa Vihdin keskustassa tinkiessämme jäätelöt juuri sulkemista yrittävältä jäätelökioskin tytöltä. Vihdistä lähdettyämme katosivat loputkin pyörät vuorotellen edestä ja peileistä.

Katso myös Karin kuvasatoa reissusta.

Kartan näyttämälle reitille tuli mittaa 274 kilometriä, joten jokainen osallistuja ylitti reilusti kolmesataa retkellämme.

Saat lisätietoa kilauttamalla kartan symboleja ja reittiviivoja. Avaa suurempi kartta.

Kiitos kaikille aivan loistavan hauskasta päivästä sekä erityisesti Ilarille upean kohteen ideoinnista ja kirjaimellisesti hienosti vedetystä ajelusta!

6 kommenttia artikkeliin ”Visavuori

  1. Kiitos teille kaikille mukana olleille! Todella hieno sunnuntaipäivä tuli jälleen vietettyä sekä ”vanhojen” tuttujen että teidän uusien tuttavuuksien kanssa. Sää suosi ja kertaakaan ei edes eksytty, tosin motoristi ei koskaan eksy, löytää vain paikkoja joissa ei ole aikaisemmin käynyt. Morjestellaan kun tavataan,viimeistään taas ensi vuonna.

  2. Nämä Juhan kertomukset on loistavia! Pystyy vielä aikojenkin jälkeen muistelemaan elävästi tapahtumat. Kohta on kymmenen vuotta täynnä ja etelä kaluttu loppuun, aloitetaanko sitten uusintakierros majakalta? Heh, siinä jää vaan moottoripyöräily turhan vähälle…, ellei sitten mennä jäiden aikaan…
    Kiitos kaikille, ja ensi vuonna jälleen tavataan!
    Kari

  3. Mukava retki, loistavaa seuraa! Kiitokset kaikille näin jälkikäteen!

    Palattiin Sallankaa viikko sitten motoreissulta Italiaan, Itävaltaan, Saksaan ja Tsekkeihin – joka oli sekin mukava retki, loistavassa seurassa. Kovin näytti olevan hikistä puuhaa vääntää seurueeseemme kuuluneita 360+ kiloa painavia Rocketteja alppisyheröissä… Pitää nyt vielä funtsia sitä mainostamaani pyöränvaihtoa 🙂

Vastaa