Hamburg – Travemünde

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2012Avainsanat , ,

Olisimme varmasti heränneet kahdeksalta ilman kännykkäherätystäkin. Yöksi vaimenneet luostarin kellot aloittivat seitsemältä melko heleällä tyylillään, mutta kahdeksalta joku muukin kello moikuutti kuin palohälytys eikä todellakaan lopettanut kahdeksan lyönnin jälkeen. Kahvilassa oli tarjolla reissun paras aamiainen.

Vaikka aamu oli jälleen helteinen niin suunnittelimme päivän reittiohjelman sääennustuksessa mainitun mahdollisen sateen varalta. GPS sai ensin valita nopeimman reitin Hampuriin. Majapaikkamme oli sen verran syrjässä moottoriteistä, että alkumatka oli pakostakin kantateitä. Olimme selvästikin Saksan peruna-aitassa, koska kaikkialla oli perunapeltoja sekä suoramyyntikylttejä.

Moottoritielle päästyämme ajelimme tasaista rekanohitusvauhtia. Hampuria ennen ollut tietyö sumputti liikenteen jo kilometrejä aiemmin. Ajelimme matelevien autojonojen välissä ainakin kuusi kilometriä, kunnes tietyö kavensi kaistat ja homma meni enimmäkseen pujotteluksi. Ruuhka hälveni tietyömaan jälkeen tavanomaiseksi suurkaupunkiliikenteeksi.

Sateen varalta olimme tähdänneet kauppakeskus Europa Passagen parkkihalliin, mutta sen ovella oli selkeä moottoripyörien ajokieltomerkki. Pikku ylläri ei kuitenkaan pahemmin haitannut, koska helle tuntui jatkuvan ja sisäänajokadulla oli myös erillinen parkkialue moottoripyörille.

Tuntui todella helpottavalta astua sisään ilmastoituun kauppakeskukseen. Heti sisäänkäyntiä vastapäätä oli Starbucks, joten ensimmäinen hengailupaikka oli helppo valita. Joimme saksalaisversiot Caffè Mochasta ja ne osoittautuivat aivan kelvollisiksi.

Juha surffasi puhelimellaan kahvilan ilmaisen langattoman verkon kautta. Nina sanoi käyvänsä katsomassa infotaulua. Hän kuitenkin viipyi jonkin aikaa, kunnes ilmaantui takaisin voitonriemuinen ilme kasvoillaan ja uusi mekko kassissaan. Hänet oli voittanut puolelleen ystävällinen ja asiantunteva myyjä, joka ei ollut lainkaan epäröinyt nähdessään Ninan prätkävaatteissa.

Kauppakeskuksen lounastarjonta ei oikein houkutellut, joten lähdimme ulos helteeseen etsimään ravintolaa. Kävelimme raatihuoneen editse kanavan rantaan. Vastakkaisella puolella näkyi kelluva ravintolaterassi. Ravintola Friesen Kellerin lista näytti hyvältä ja laskeuduimme terassille, jossa kävi mukavan raikas tuulenvire. Ninan alkukeitto ja skampisalaatti sekä Juhan merianturaa, lohta ja skampeja sisältänyt annos olivat ihan kelvolliset.

Nousimme takaisin ravintolan vieressä olevalle katetulle jalkakäytävälle, jossa sijaitsee perinteinen Hampurin pysäkkimme eli Chocolatier Godiva. Onnistuimme saamaan viimeisen vapaan pöydän todella suositusta kahvilasta. Pöydässä oli vielä edellisen asiakkaan kuppeja sekä pieni jäätelötahra.

Hetken kuluttua paikalle ilmestyi nuori tarjoilija, mutta Nina ei ollut vielä valinnut annostaan ja sanoimme ettemme ole vielä valmiit. Kaveri vei edelliset kupit mennessään. Kohta hän palasi ja sanoimme olevamme valmiit. Hän vitsaili takaisin, ettei ole itse valmis ja pyyhki nopeasti pöydän puhtaaksi.

Tilasimme Ninalle mansikkaisen jäätelöannoksen ilman kermavaahtoa sekä tupla-espresson. Juhakin tilasi tupla-espresson ja suklaisen jäätelöannoksen niinikään ilman kermavaahtoa. Humoristinen tarjoilija kysyi mitä meillä on kermaa vastaan – onko ystävyyssuhde poikki?

Nautinnollisen kahvihetken jälkeen palasimme Europa Passagen ilmastoinnin huomaan. Mittari kauppakeskuksen edustalla näytti 38 astetta. Vietimme aikaa katsellen liikkeiden tarjontaa.

Olimme kuulleet juuri loman alussa laivasta poistuessamme, että Finnlinesin laivojen hyteissä on mahdollisuus käyttää langallista internetyhteyttä. Etsiskelimme elektroniikkaliikkeistä matkakäyttöön sopivaa rullalle menevää nettikaapelia. Tavallisia kaapeleita oli kyllä tarjolla, mutta kelautuvaa ei.

Asia selvisi lopullisesti liikkeessä, jossa myyjä kysyi onko moisia edes olemassa. Juha sanoi, ettei kelautuva kaapeli ole standardin mukainen, mutta saatavissa esimerkiksi Suomessa. Myyjä nauroi iloisesti ja sanoi: ”Me olemme saksalaisia ja saksalaiset rakastavat standardeja. Ei meillä ole muunlaisia myynnissä.”

Päästyämme ulos keskustasta matka jatkui moottoritiellä. Pidimme tauon levähdyspaikalla, josta ostimme iltapalaksi mukaan suolatikkuja ja vettä. Pohjoisessa Saksassa ei usein tällaisia helteitä ole, joten neste- eli oikeammin suolatasapainoa korjaavia urheilujuomia ei levähdyspaikkojen valikoimista löydy.

Säätilan muutosta enteilevä pilvirintama tuli laskevan auringon eteen ohittaessamme Lübeckiä. Lämpötila putosi muutamassa minuutissa useita asteita. Satamaan saapuessamme oli enää miellyttävän lämmintä. Pysähdyimme lyhimmän check-in jonon perään ja taaksemme tuli motoristipariskunta, jonka olimme ohittaneet heidän ollessaan pisimmän jonon hännillä.

Meillä oli mukava juttutuokio omilla pyörillään matkaavan oululaispariskunnan sekä edessämme olleessa autossa olleen suomalaisen perheen kanssa. Perheen isällä oli myös pyörä, mutta kolmilapsinen perhe oli toki pakostakin automatkailijoita.

Check-in sujui melko ripeästi ja jutustelu jatkui moottoripyörille osoitetulla alueella muiden suomalaismotoristien kanssa. Taivas alkoi tummentua uhkaavasti, mutta satamavirkailija kertoi, että laivaan pääsisi aikaisintaan kello yksitoista, koska purkamista ja siivousta ei voi nopeuttaa.

Lähdimme satamarakennukseen istuskelemaan ja otimme sadevarusteet varmuuden vuoksi mukaan. Juttelimme lisää autoilevan perheen kanssa istuttuamme samaan pitkään pöytään. Erityisesti energinen kuusivuotias poika selitti tekemisiään ja esitteli Juhalle hankintojaan. Vanhempien kanssa juttelimme enimmäkseen eri maiden liikennekulttuureista.

Ulkona alkoi luonnon valoshow vaikka jyrinää ei kuulunut eikä satanut. Puoli yhdentoista maissa lähdimme palaamaan pyörän luo. Kulkukäytävän päässä huomasimme sateen alkavan ja puimme käytävässä sisällä sadevaatteet yllemme. Juttelimme hetken saksalaismotoristin kanssa, jolla oli edessään kierros Suomessa, Ruotsissa ja Pohjois-Norjassa.

Ulkona ei pisaroinut enää vaikka valoshow oli saanut äänitehosteet. Kävelimme sadevermeet päällä pyörän luo odottamaan. Hetken kuluttua hanat aukesivat ja vettä alkoi tulla urakalla. Muiden motoristien suojautuessa kuka mitenkin, me seisoimme sadereleissä kypärät päässä katsellen luonnonvoimien jylläämistä.

Arviolta reilun vartin kestänyt kuuro ehti juuri lopahtaa johtoauton saapuessa ohjaamaan odottajat laivaan. Moottoripyörät keulilla jono kiemurteli sataman halki ja ylös laivan metallisia ramppeja. Mopon kiinnitys kävi meiltä rutiinilla ja olimme ensimmäisten joukossa etsimässä hyttiämme. Virkistävän suihkun jälkeen nassutimme suolatikkuja ja tasasimme nesteitä ennen nukkumaan menoa.

Yksi ajatus koskien aihetta “Hamburg – Travemünde”

  1. Suomessa on standardina luovuus! Kiitos,että jaksoitte jakaa kokemuksianne ja että toitte mukanamme lämmön.

Kommentointi on suljettu.