Espoo-München-Firenze

Herätys oli lentomatkailulle perinteiseen tapaan törkeän aikaisin. Onneksi olimme tajunneet noudattaa pikkulasten nukkumaanmenoaikaa, joten herääminen oli melko helppoa. Kiireettömien aamutoimien jälkeen siirryimme todella puheliaan taksikuskin kyydissä Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Nina operoi check-in-automaatista meille boarding passit ja laukut jätimme aamutuimalle virkailijalle Lufthansan tiskille. Toinen naispuolinen pikkuhitler löytyi turvatarkastuksesta, kun Ninan käsilaukun sisältö levitettiin ”satunnaistarkastusta” varten.

Harmi hälveni nopeasti saatuamme eteemme kupposet kuumaa. Puodit eivät olleet vielä auki, joten shoppailukierros jäi tekemättä. Koneeseen päästiin sujuvasti ja se lähti rullailemaan jo ennen kuin kaikki matkustajat olivat edes istahtaneet. Jäänpoiston jälkeen pääsimme irti aamun sarastukseen heräävän talvisen Suomen kamarasta.

Lento sujui molemmilta torkahdellen ja koneen uskomattoman kattavaa ostoskatalogia selaillen. Tarjonnalla olisi kalustanut kesäasunnon pation sekä funkkistyyliset sisätilat ja varustanut keittiön jokaisella mahdollisella aparaatilla. Koneen ikkunasta ulos katsahtaessa näkyi auringon alla vain lumista tasankoa muistuttava tasaisen pilvipeitteen yläpuoli.

Välipalaksi Lufthansa tarjosi aivan kelvollisen lämpimän kalkkunavoileivän. Ninan kieltäytyessä siitä haikeasti ystävällinen lentoemo ilahdutti hänet tarjoamalla heti mahdollisuutta ottaa vaihtoehtoisesti hedelmiä. Lisäksi tarjolla oli lukuisia juomavaihtoehtoja mukaanlukien jopa punaviiniä.

Reilun kahden tunnin kuluttua rynkytimme pilvipeitteen läpi kohti Baijerin pääkaupunkia. Nuorelta kuulostavan kapteenin lähestymiskiemurtelu muistuttu hetkittäin kumparelaskua vaikka sateisessa Münchenissä ei tuullut lähes ollenkaan. Koneen jysähdettyä kenttään kuulutettiin muutamia jatkolentojen muuttuneita portteja. Esimerkiksi Göteborgin koneen portti oli muuttunut. Naureskelimme viereisen penkin pariskunnan kanssa, että kukahan olisi varannut itselleen reitin Helsinki-München-Göteborg.

Münchenin lentokenttää luulisi isommaksikin, koska saavuimme terminaaliin, jonka portit alkavat G-kirjaimella ja niitä on yli 70. München onkin matkustajamäärällä mitaten Saksan toiseksi suurin kenttä ja noin kolme kertaa Helsinki-Vantaata vilkkaampi. Löysimme mukavan Dalmayr-kahvilan, jossa nautimme välilaskun välipalan. Ehdimme myös kierrellä laiskasti pienen terminaalin kauppojen ohi ennen siirtymistä lähtöportille.

Portilla nousimme bussiin, joka vei meidät melkein puolen kilometrin päässä kököttävän konelauman luo. Kipaisimme sateessa koneemme takaoven portaille ja olimme ensimmäisten joukossa istumassa paikoillamme. Katselimme kaikessa rauhassa muiden paikanhakuhärdelliä, jota säesti kolmeen kertaan kuulutus ”istukaa boarding passinne osoittamalle paikalle”.

Hyppy Alppien yli kesti vain tunnin. Pilvien yläpuolelle pilkottavien vuortenhuippujen ylitys ravisteli konetta sen verran, että koneen henkilökunta luopui yrityksestä tarjoilla mitään. Firenzen kenttä on niin pieni, että näytti kuin olisimme laskeutuneet viereisen Ikean parkkipaikalle.

Sateet jäivät Alppien pohjoispulelle ja Firenzessä meitä tervehti aurinkoinen keli. Laukut saapuivat hihnalle yllättävän pienen odottelun jälkeen. Taksijonosta meidät poimi kyytiin lievästi sanoen ripeäliikkeinen kuski, joka pujotteli meidät uskomattoman katusokkelon läpi hotellillemme.

Majapaikkamme Firenze Suite sijaitsee pienellä kujalla vanhan keskustan koillisnurkassa. Ensimmäiseen ovikellon soittoon ei vastattu, mutta toinen sai ulko-oven summerin surahtamaan. Meidät otti vastaan todella iloinen ja puhelias nuori nainen. Saimme jopa valita kahden kauniin ja tilavan huoneen välillä ja Nina valitsi Azzurro-nimisen sen raikkaammalta tuntuvan ilman takia.

Kotiuduttuamme lähdimme kävellen kohti keskustaa. Loppuiltapävän ohjelmassa ei ollut varsinaisesti mitään suunniteltuna ja lähdimme vain tekemään pienen kierroksen. Firenzen vanha keskusta on niin mukavan kompakti, ettei siellä isoa kierrosta pääse tekemäänkään.

Kävelimme Duomon luokse ja aivan sen vierestä löytyi ravintola Le Botteghe di Donatello, jonka ikkunassa oli Tripadvisorin erinomaisuustodistus. Päätimme testata paikan myöhäisen lounaan merkeissä. Ninan risotto ja Juhan lihapullapasta olivat todella maukkaat.

Ruokailtuamme jatkoimme Duomon ohitse valtaisan turistiryysiksen keskellä. Jenkkejä oli todella paljon ja varsinkin opiskelijaryhmiä seisoskeli joka puolella. Firenzen kalleimmalla ostoskadulla Via de Tornabuonilla kävimme jopa sisällä Guccilla ja Burberryllä. Nina pyörähti myös Tiffanylla. Emme toki ostaneet mitään.

Ylitimme Arnon Ponte Santa Trinitaa pitkin ja ostimme jäätelöt sillan eteläpään tuntumassa olevassa gelateriasta. Lähimmän joen suuntaisen kadun päässä oleva kyltti kertoi siitä alkavan jalankulkijoille tarkoitetun alueen. Huvittavaa kyllä emme olleet koskaan nähneet millään kapealla yksisuuntaisella kujalla niin paljon autoja, skoottereita ja moottoripyöriä. Kuljimme vastavirtaan ja palasimme joen pohjoispuolelle Ponte Vecchion kautta.

Juha oli miettinyt kevyen välikausitakin hankintaa ja kulkiessamme nahkaliikkeitä vilisevän alueen läpi poikkesimme parissa kaupassa tarjontaa tutkimassa. Jo toisesta liikkeestä löytyi todella siisti klassisen ajaton malli, mutta olimme vasta niin etsimisen alussa, että Juha halusi vielä katsella lisää. Ninakin innostui kokeilemaan muutamia naisten malleja.

Pidimme mehutauon Piazza Santa Crocen reunassa pienessä kahvilassa, jonka jälkeen kävimme vielä parissa nahkaliikkeessä vahvistamassa Juhan käsitystä siitä, että paras oli jo löytynyt. Palasimme pieneen liikkeeseen Borgo dei Grecille, jossa omistaja oli jo sulkemassa. Juha osti mieleisensä takin ja lähdimme suunnistamaan hiljalleen hotellia kohti.

Ilta hämärtyi nopeasti ja päätimme syödä illallisen ennen paluuta kämpille. Katselimme muutaman ravintolan listat, mutta Nina oli niin tykästynyt lounaspaikkaamme, että ehdotti revanssia. Palasimmekin Duomon vierustalle ja tällä kertaa menimme Donatellon sisätiloihin. Tuttu tarjoilija naurahti nähdessään meidät jälleen.

Nina aloitti salaatilla ja Juha bruschettalla. Pääruoaksi Nina valitsi mereneläväpastan ja Juha bassia vihanneksilla. Ruoka oli jälleen todella hyvää. Palatessamme hotellille oli jo aivan pimeää. Nina nukahti jo kesken päivän kuvien selaamisen. Juha sinnitteli vielä matkakertomuksen tekstin valmiiksi.

3 kommenttia artikkeliin ”Espoo-München-Firenze

  1. Oi tutunnäköisiä taloja ja Arnossakin on enemmän vettä ja on vuolaampi kuin ollessamme huru-ukkojen kanssa 2005 Firenzessä. Fantastisen hieno hotellihan teillä. Hyvää jatkoa matkallenne.
    Terveisin Eero ja Monica

Vastaa