Kirkko ja markkinoita

Julkaistu Kategoriat Firenze 2013Avainsanat ,

Herätys oli lomalle soveliaampaan aikaan ja olimme saaneet aamtoimet sopivaan vaiheeseen aamiaisen saapuessa yhdeksältä. Nautimme tarjontaa kaikessa rauhassa samalla suunnitellen päivän ohjelmaa. Sääennuste lupaisi puolipilvistä ja hiukan tuulista poutaa, joten päätimme kumpikin laittaa uudet nahkatakimme.

Aloitimme makeasti eli kävelimme muutaman korttelin päässä olevaan Robiglio-pasticceriaan. Nina valitsi mantelijauhosta tehdyn appelsiinileivoksen ja Juha aprikoosiviinerin. Joimme niiden kanssa kupposet. Astuttuamme ulos huomasimme kadun päättyvän aukiolle, jossa oli myyntikojuja. Kiertelimme hetken katselemassa käsityöläisten tuotoksia.

Seuraava kohteemme oli Basilica di San Lorenzo, joka on Firenzen ensimmäinen katedraali. Lippujen oston jälkeen kävimme saamamme ohjeen mukaisesti ensin kirkon yhteydessä olevassa Biblioteca Medicea Laurenzianassa. Se on Michelangelon suunnittelema kirjasto Medici-suvun omistamille käsikirjoituksille. Lukusalin kirkonpenkkejä muistuttavien rivien päissä on käsinkirjoitetut listat kirjaston sisällöstä. Kirjaston jälkeen pyörähdimme kryptassa ennen kirkkosaliin siirtymistä.

Kirkko on melko kookas ja täynnä Medici-suvun vaakunoita. Palvojille ja ehkä palvottavallekin haluttiin selvästi osoittaa kuka pömpelin oli maksanut. Kiertelimme hetken kirkossa ja uhmasimme pari kertaa tiukkaa kuvauskieltoa.

Palasimme markkinakojuja täynnä olevalle kadulle ja kiertelimme niiden lomassa. Juha löysi itselleen siistit kasmirvuoriset nahkahansikkaat. Nina ihaili laukkuja ja pussukoita. Osa myyntikojuista on jatke talossa olevalle kaupalle ja Nina kävi parissa sellaisessakin.

Saavuimme juuri risteykseen, jossa on edellispäivänä käymämme Sienin kahvila, kun vastaamme tuli tuttu bostonilaisperhe. Nyt mukana oli myös heidän opiskelijatyttärensä. Juttelimme hetken ja aprikoimme missäköhän seuraavaksi törmäämme.

Palasimme takaisin San Lorenzon kirkolle ja ostimme liput sen päässä olevaan Medicien hautakappeliin. Turvatarkastajat juttelivat niin innokkaasti keskenään, että heidän ohitseen olisi voinut kuljettaa vaikka singon.

Hautakappeli on kuusikulmainen torni, jonka päällä on kupoli. Se on sisältä todella upea ja täynnä renesanssin parhaiden kuvanveistäjien tekemiä muistomerkkejä. Pienessä sivukappelissa Cappella dei Principissä on kaksi hautaa, joiden päällä olevat hahmot ovat Michelangelon ”parhaita töitä”. Naispuolisista hahmoista näkee selvästi mestarin kielteisen suhtautumisen vastakkaiseen sukupuoleen. Veistokset ovat kuin nuoria lihaksikkaita miehiä, joilla on halvat implantit.

Kappelista poistuttuamme olikin sopivasti lounasaika. Aivan kappelin vieressä on pizzeria Ciro & sons, jonka Nina oli merkinnyt jo kotona paikkana, josta saa gluteenitonta pizzaa. Harmiksemme tarjoilija kertoi, että sellainen pitää tilata edellisenä päivänä – no duh. Nina valitsi munakoisoa parmesaanilla ja Juha kinkkupizzan tryffelillä.

Pizzan pohja oli todella vaalea ja pehmeä, joten Juha kysyi jäikö se raakileeksi. Kuulemma napolilaista pizzaa ei paisteta rapeaksi ja juusto pitää pohjan kosteana. Maussa ei ollut sinänsä mitään vikaa eikä pohja tuntunut pullataikinalta, mutta tietääpähän välttää napolilaista jatkossa. Ninan annos oli ihan hyvää.

Lounaan jälkeen jatkoimme markkinakojujen lomassa kiertelyä. Niitä riitti useille sivukaduillekin. Huvittavin oli erään nahkatakkimyyjän kommentti Juhan nahkatakista: ”Tuo näyttää jo vanhalta. Osta tästä uusi.” Iltapäivän lämpöasteet olivat jo kohonneet sen verran, että markkinakadulta poistuessamme piti Juhan riisua vanha takkinsa.

Piazza della Repubblican reunalla kävimme nauttimassa vähän makeaa ja kupposet Gillin legendaarisessa kahvilassa. Meillä ei ollut aivan tilausprosessi hallussa ja sen huomasi juomanlaskijan ilmeestä. Kassa kuitenkin selitti auliisti Ninalle miten homma toimii. Ensin siis valitaan makeat ja saadaan lista tilauksesta. Sen kanssa mennään kassalle, jossa myös sanotaan mitä kahveja tai muita juomia halutaan. Maksetun kuitin kanssa haetaan leivokset ja niiden kanssa siirrytään kahvitiskille, jossa kyyppari lukee kuitin, repäisee sen merkiksi tilauksen tekemisestä. Emme uskaltaneet edes kysyä miten toimitaan, jos ei juo ja syö tiskillä vaan haluaa pöydän.

Astuessamme ulos Gillistä aukion puolelle huomasimme senkin olevan aivan markkinatorina. Toisin kuin aiemmin kauppakadulla, niin täällä oli enemmistö tarjonnasta ruokaa. Kierrellessämme toria Nina bongasi kyltin, joka kertoi kyseessä olevan kolmipäiväiset alkuperäistuottajien ja artisaanien kevätmarkkinat.

Kahvin jälkeen alkoi tehdä mieli jäätelöä ja ”miksipä ei” eli suunnistimme korttelin päässä olevaan tuttuun gelateriaan. Paikka on todella suosittu, mutta onneksi jono kulkee ripeästi. Nassutimme jätskit kadulla seisoskellessa ennen matkan jatkamista.

Nina halusi käydä parissa yrttikaupassa eli entisajan kemikaliossa, jossa myytävät saippuat ja kosmetiikkatuotteet ovat tehty vanhoilla luostariresepteillä luonnontuotteista. Meillä oli paikkojen katuosoitteet, mutta eihän se Italiassa ihan niin helppoa voi olla. Katunumeroita on kahta laatua – asunnoille ja liiketiloille erikseen. Asuntojen numerot ovat suurempia joko sinisiä tai mustia ja liiketiloilla on katua edestakaisin juoksevat pienet punaiset numerot. Kaupat kyllä lopulta löytyivat, mutta saalis jäi toivelistaan nähden laihaksi.

Palailimme kohti hotellia sopivasti hiukan ennen varsinaista illallisaikaa. Päätimme pistäytyä jälleen Donatellossa. Nyt Nina onnistui saamaan gluteenittoman kinkku-sieni -pizzan. Juhan valinta oli pasta villisian jauhelihakastikkeella. Molemmat olivat todella hyviä, joskin Juha sai tehdä hiukan töitä väistellessään kastikkeesta löytyneet 40 kokonaista mustapippuria. Jälkiruoaksi nautimme hedelmiä.