Kirkkotaidetta ja haahuilua

Julkaistu Kategoriat Firenze 2013Avainsanat ,

Aiempia laiskemman aamun jälkeen heräilimme hellettä lupaavaan päivään. Kierroksen aluksi pistäytyimme jälleen kahvila Vivolissa ja tällä kertaa testasimme myös jäätelöt. Jotenkin tuntui, että Vivolin jäätelöistä oli vain maine jäljellä.

Pääkohteemme oli Basilica di Santa Croce -kirkko keskustan länsilaidalla. Vaikka nahkaa saa mistä tahansa Firenzessä, niin suurin nahkaliikkeiden keskittymä on juuri Santa Crocen edustan kaduilla. Nyt pääsimme melko hyvin kauppojen ohi ja menimme kirkkoon lippukassan kautta.

Santa Crocessa on muistomerkkejä lukuisille firenzeläisille mahtimiehille ja taiteilijoille. Jotkut heistä on myös haudattu kirkkoon. Siellä lepäävät mm. Michelangelo Buonarroti ja Galileo Galilei sekä uudemmista kuuluisuuksista Guglielmo Marconi ja Enrico Fermi. Kiertelimme melko kauan valtaisaa kirkkosalia ihastellen upeita muistomerkkejä ja maalauksia. Madonna ja lapsi -patsaan lapsi oli kuin David-patsaan Mini-Me.

Kirkon normaalikrääsää myyvän shopin läpi pääsee viereiseen nahkakouluun. Siellä koulutetaan nahkatuotteiden valmistajia ja tehdään tuotteita myyntiin. Koulun kaupassa oli todella upeita taidonnäytteitä klassiseen ja vähäeleiseen tyyliin tehdyistä esineistä. Juha ihastui eleganttiin sikarilaatikkoon eli humidoriin niin, että harkitsi hetken ryhtymistä polttamaan, jotta kuudensadan hintaiselle nahkapinnoitetulle laatikolle olisi käyttöä.

Juha löysi myös hienon lompakon, mutta sen sisuksen jaottelu ei ollut hänelle käytännöllinen. Ystävällinen myyjärouva sanoi, että he tekevät paljon yksittäiskappaleita ja sellaisen saisi kotiin Suomeen toimitettuna. Tilatessa pitäisi vain kertoa – mielellään piirroksella – tarkasti millaisen haluaa. Mukaan lähti kuitenkin vain nätti käyntikorttikotelo.

Nahkapaussin jälkeen katselimme loput kirkosta ja pistäydyimme viereisessä kappelissa katsomassa muutaman maalauksen. Sitten tuli kirkko- ja taidekiintiö täyteen sekä oli sopivasti lounasaika. Poimimme Natalien suosituslistalta läheisen Ristorante del Fagiolin. Osoite löytyi helposti seuraten oikeanlaisia katunumeroita.

Astuimme sisään suljetusta ovesta ja kohtasimme lämpimän ja kotoisan ilmapiirin. Meitä tervehti ystävällisesti toinen kahdesta kookkaasta miestarjoilijasta. Molemmilla oli sekä hiukset että parta vedetty millin sängelle. Istahdettuamme huomasimme kaikkien ruokailijoiden olevan muita kuin italialaisia vaikka paikka on kuulemma paikallisten suosima.

Alun perin käsin kirjoitettu ja valokopioitu ruokalista oli ainoastaan italiaksi, mutta tarjoilijan kohtuullinen englanti auttoi meitä valitsemaan. Nina aloitti sekasalaatilla ja Juha bruschettalla. Pääruoaksi valitsimme molemman rosmariinilla ja salvialla maustettua possua. Lisukkeeksi tilasimme perunaa ja tarjoilijan suosituksesta myös pinaattia. Juha valitsi juomaksi lasillisen Montepulcianon punaviiniä.

Ruoka oli aivan fantastisen hyvää ja pinaattisuositus oli täysi kymppi. Se sopi murean possun kanssa aivan loistavasti. ”Lasillinen” viiniä oli kookas chiantilasi reilusti yli puolillaan. Otettuamme vielä jälkiruoaksi cantucci-keksiä vino santolla Juha oli iloinen siitä, ettemme olleet millään ajoneuvolla liikkeellä.

Kävelimme Arnon rantaan ja siitä kiertäen lähikorttelit takaisin Santa Crocen aukiolle. Tarkoituksenamme oli jatkaa kohti keskustaa, mutta Ninan vatsa alkoi oireilla ja otimme pikataipaleen takaisin hotellille. Pidimme siestaa huoneessamme odotellen Ninan masun rauhoittumista.

Siestan jälkeen kuljimme Duomolle ja Nina meni käymään jo aiemmin vierailemassaan l’erbolariossa eli luonnontuotekemikaliossa. Hän tuli ulos jonkin ajan päästä leveä hymyn ja reilun saaliin kanssa. Kävelimme muutaman korttelin matkan Mercato Nuovolle rapsuttamaan villisikapatsaan kärsää, koska siten kuulemma varmasti palaa uudelleen Firenzeen.

Kiertelimme vielä jonkin aikaa keskustan katuja ilman erityistä agendaa. Illallisajan lähestyessä suunnistimme kantapaikkaamme Donatelloon. Lähestyessämme ravintolaa näimme sen luona suuren joukon japanilaisturisteja. He pääsivät juuri ennen meitä ravintolaan sisälle. Tuttu tarjoilija tervehti iloisesti ja ohjasi meidät terassin pöytään.

Nina valitsi merellisen pastan ja Juha tiedusteli tarjoilijalta olisiko kermaisessa jauhelihapastassa kokonaisia pippureita. Tarjoilija kertoi hymyillen, ettei ole ja muisti kuinka Juha oli väistellyt pippureita villisikapastassaan. Ruokaa odotellessamme alkoi tuuli yltyä auringonlaskun lähestyessä. Nautiskelimme maukkaat annoksemme ja jätimme jälkiruoat väliin.