Edinburgh – Oxford

Julkaistu Kategoriat Iso-Britannia 2014Avainsanat ,

Nautimme aamiaisen ja pakkailimme loput tavaramme jättäen asunnon yhtä siistiksi kuin saapuessamme. Laukkuja vetäen kolistelimme kävellen rautatieasemalle harmaassa, mutta silti hiostavassa säässä. Nappasimme tuplaespressot mukaan Caffè Nerosta ennen junaan astumista.

Istahdettuamme paikoillemme nautimme kahvien kanssa edellisenä iltana ravintolasta mukaan saamamme pienet makupalat. Matkan ensimmäinen osuus Newcastleen meni melko nopeasti. Käytävän toisella puolella istui oletettavasti Kirgisiasta kotoisin oleva kolmehenkinen perhe, jolla riitti juttua keskenään ja eväitä taukoamatta koko puolentoista tunnin ajan.

Newcastlen asemalla pidimme kahvitauon Costa Coffeessa. Sitten olikin aika siirtyä seuraavaan junaan, joka veisi meidät Oxfordiin. Tämä oli huomattavasti edellistä vilkkaampi reitti ja porukkaa vaihtui useasti meidänkin vaunussamme. Mussuttelimme eväitä Doncasterin jälkeen.

Oxfordiin saapuessamme oli täysi helle. Ostimme rautatiasemalta kaupungin kartan ja opaslehtisen. Nappasimme taksin, joka tökkien läpi Oxfordin lounaisreunan ruuhkan, vei meidät majapaikkamme Pembroke Guest Housen edustalle. Kuski meinasi hurauttaa ohi, mutta pysähtyi huudellessamme paikan löytyneen. Ei sinänsä mikään ihme, koska komeasta nimestään huolimatta talo ei mitenkään erottunut rivistöstä eikä siinä ollut edes numeroa.

Pieneen englantilaiseen bed & breakfast -majoitukseen saapumiseen liittyi mielikuva oven avaavasta vanhahkosta rouvasta, joka hössöttäisi ja kutsuisi meitä ”my dears”. Meidät otti vastaan pieni hintelä nuori mies, jonka englanti kaipasi vielä harjoitusta.

Alunperin Portugalista kotoisin oleva mies ei selvästi ollut paikan omistaja. Hyvin kohtelias kaveri antoi myös kopion käsinpiirretystä kartasta, jossa selitettiin olennaiset bussipysäkit, halvimmat taksit ja oli merkittynä muutama ravintolavinkki. Sitten meidät opastettiin huoneeseemme. Pikkuinen huone oli hyvin siisti. Juhaa huvitti käytössämme olevan tilan pieneneminen alle viidesosaan edellisen asunnon tilasta.

Kotiuduttuamme kello olikin jo yli viisi. Lounaan jääminen väliin ja hautova kuumuus nuudutti meitä. Oli todella kiva, että bussipysäkki on kadun toisella puolella talon edessä. Bussikin tuli melkein heti ja vei meidät Oxfordin keskustaan noin vartissa.

Päätimme käydä turisti-infossa, jonne oli muutaman korttelin matka enimmäkseen pitkin kävelykatuja. Vaikka Oxford on yliopistokaupunki niin kaduilla kuhisevien nuorien määrä yllätti. Varsinkin Ninalle ensikosketus kaupungin vilkkauteen ja pikaruokaloiden määrään katukuvassa oli kulttuurishokki. Se ei todellakaan vastannut 80-luvulla kuvatun TV-dekkarin ”Morse” luomaa kuvaa vanhan yliopistokaupungin hillitystä charmista.

Turisti-info oli kiinni, joten pähkäilimme hetken mitä tehdä. Etsimme puhelimen Yelp-sovelluksella lähikorttelien ravintoloita päätyen Turl Street Kitchen -nimiseen paikkaan sen saamien hyvien arvostelujen perusteella. Paikka oli aivan kulman takana ja saimme viimeisen vapaan pöydän.

Ilmastointilaitteen puhallus meinasi jäädyttää Ninan, mutta hovina toiminut mies suostui sammuttamaan puhalluksen. Odottelimme melko kauan katsellen tarjoilijana toimivan tyttösen seikkailuja pöydissä täysin riippumatta siitä missä järjestyksessä seurue oli saapunut. Kuuntelimme hetken hänen sekoiluaan naapuripöydän kanssa ja hänen lähtiessään kysymään keittiöstä mitä gratiini tarkoittaa, päätimme olla yrittämättä selittää Ninan ruokarajoitteita. Poistuimme toivoen mielessämme tytölle menestystä opinnoissa, koska tarjoilijaksi hänestä ei olisi.

Seuraavaksi katsoimme kämpällä saamastamme paperista lähimmän suositellun ruokapaikan. Pubin nimi on The White Horse ja se oli aivan ihastustuttava pieni kolo. Erittäin ystävällinen mies ohjasi meidät jälleen viimeiseen vapaaseen pöytään, joka on korokkeella pitkulaisen pubin peränurkassa. Sieltä oli erinomainen näköala muihin pöytiin.

Ruokalistan tarjonta oli perinteistä ja yksinkertaista. Nina tilasi salaatin meren antimista ja Juhan valinta oli fishermans pie. Miehen otettua tilauksen kävi tarjoilijatar vielä varmistamassa, että kaveri oli saanut sen varmasti oikein. Tyypillinen pubiruoka oli maukasta.

Illallinen piristi oloa, mutta maitä ei huvittanut turisteilla enää tälle päivälle. Bussipysäkki löytyi aivan kartan osoittamasta paikasta ja bussi tuli muutaman minuutin odottelun jälkeen. Lyhyt juttutuokio kuskin kanssa selvitti, että meidän kannattaisi jatkossa ostaa meno-paluu, jolla pääsisimme samana päivänä takaisin kämpille.

Asunnolla Juha sai vielä julkaistua edellisen päivän tekstin, mutta sitten alkoi unettaa. Nina valvoi vielä hetken, kun sai läppärin haltuunsa.

Yksi ajatus koskien aihetta “Edinburgh – Oxford”

  1. Kiitos Juha ja Nina että jaksatte vielä reissaamisen lisäksi tuottaa tekstiä ja kuvia!

Kommentointi on suljettu.