Varsovan kesä

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2015Avainsanat ,

Aamiainen ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Kananmunien keittäminen ei onnistunut hienon induktiolieden vilauttaessa vain L-kirjainta ja kieltäytyessä kuumenemasta. Juhan aamiainen jäi yhtä olennaista osaa vajaaksi eli munattomaksi.

Tekstiviesti isännälle toi hänet paikalle puolessa tunnissa. Hänen ensimmäiset sanansa ovesta tullessaan ”I’m not a mechanic” osoittautuivat aiheellisiksi. Hän kuitenkin lupasi huolehtia Mielen korjaajan paikalle ja tulla itse vahtimaan suoritusta.

Lähdimme kaupungille upean aurinkoisen sään saattelemana – Juha shortseissa ja Ninallakin vain yksi villapaita. Ostimme kertaliput korttelin päässä olevasta kioskista ja raitiovaunu saapuikin juuri ehtiessämme pysäkille. Jollain pysäkillä ratikkaan nousi iäkäs hanuristi, jonka – ihan hienosti – soittama pariisilaissävelmien sikermä saatteli meidät keskustaan saakka.

Ensimmäinen kohteemme oli Kulttuurin ja Tieteen Palatsi eli Stalinin Neuvostoliiton lahja Puolan kansalle. Meitä kiinnosti kuitenkin ainoastaan siellä oleva näköalatasanne. Olimme saaneet idean asunnoltamme, jossa oli kyseisen rakennuksen kuva seinällä ja isäntämme oli kertonut mikä pytinki on kyseessä.

Aivan ensimmäiseksi piti kuitenkin saada tankattua kofeiinia. Palatsin alakerrassa on muutama pieni kioski. Valitsimme yhden eliminoimalla muut niiden kahvikoneiden ulkonäön perusteella. Valinta osoittautui oikeaksi. Kahvi oli aivan juomakelpoista ellei jopa hyvää tarve huomioiden.

Virkistyneinä ostimme liput näköalatasanteelle ja lyhyen hissijonossa odottelun jälkeen nousimme 30 kerrokseen. Kiersimme tasanteen katsellen kaupunkia joka suuntaan ja nauttien miellyttävästi viilentävästä tuulesta. Luftwaffen lanaaman kaupungin uusrakennusten neuvostoarkkitehtuuri ei kiinnostanut kuin yhden katselukierroksen verran.

Palatsilta suuntasimme Charles de Gaullen tekopalmulle, jonka risteyksestä lähdimme kulkemaan pitkin vanhaa historiallista pääkatua – Nowy Swiat – kohti vanhaa kaupunkia. Lounasaika oli jo käsillä, joten jonkin matkaa kuljettuamme istahdille penkille etsimään Yelpin avulla sopivaa ravintolaa. Koko katu on täynnä ravintoloita, mutta kuinka ollakaan huomasimme istuvamme penkillä juuri parhaaksi arvioidun edessä.

Dawne Smaki on puolalaisen keittön perinteitä vaaliva ravintola. Nuori tarjoilijatar opasti meidät toivomuksestamme puutarhan puolelle. Ruokailu oli upea kokemus. Ninan lohi oli maukasta ja Juhan – tarjoilijan suosituksesta – valitsema lampaanpotka pinaattitäytteisillä perunanuudeleilla oli aivan fantastisen hyvää. Joimme päälle vielä oikein hyvät kahvit.

Päästyämme vanhaan kaupunkiin kiertelimme pikkukatuja ilman erityistä päämäärää. Päädyimme myös muurien ulkopuolelle, jossa pidimme kahvi- ja jäätelötauon Wedel-ketjun kuppilassa. Olimme tutustuneet kyseiseen kuppilaketjuun vuosia aiemmin Bialystokissa. Annoksia odotellessamme alkoi kuulua tutulla tyylillä soitettua hanurimusiikkia ja todellakin – aiemmin ratikassa soittanut ukkeli oli nyt kaverinsa kanssa viereisessä kadunkulmassa musisoimassa – tällä kertaa espanjalaistunnelmissa.

Palailimme eri reittiä takaisin turistien ja lentomuurahaisten kansoittamasta vanhasta kaupungista tiedepalatsille, jonka nurkilta ostimme jälleen kioskista kertaliput ja ratikka numero 9 toi meidät takaisin asuinkortteliimme.

Pistäydyimme vielä Almassa poimimassa täydennyksiä. Kassan jälkeen Nina yritti ottaa kuvan myymälästä, mutta näppylänaamainen nuori vartija tuli sopottamaan jotain täysin käsittämätöntä ja ongelmana ei ollut edes hänen käyttämänsä kieli. Kaverin puolikuiskaava höpötys olisi jäänyt mysteeriksi selvällä suomenkielelläkin. Myyjän avustuksella meille selvisi, ettei myymälässä saanut kuvata(!?).

2 kommenttia artikkeliin ”Varsovan kesä”

  1. Kiitos taas hyvin valaisevista kontrastikuvista. Vanhat ja hyvin mielenkiintoiset rakennukset uusien betonikolossien vieressä/rinnalla kertovat selvästi maan
    historiasta. Olisin mielelläni istahtanut lounaalle puiston vihreään katveeseen,
    Juha vaikutti kovin tyytyväiselle. Hämmästyin vihannesten niukkuutta lounaallanne,
    yksi tomaatinviipale Ninalla ja yksi Juhalla!

  2. Kulttuurin ja Tieteen Palatsi on näköjään saanut moderneita torneja maamerkkikilpalijoikseen. Kiitokset jälleen kerran mielenkiintoisesta päivästänne.
    Eero

Kommentointi on suljettu.