Paistuva Budapest

Juha nukkui huonosti. Illalla alkoi kuulua kuin joku olisi porannut kiviseinään todella tylsällä terällä. Ääntä kuului koko yön kerrallaan noin reilun tunnin, jonka jälkeen oli arviolta puolen tunnin tauko ennen seuraavaa ”poraamista”. Loppuyön Juha nukkui tulpat korvissa.

Aamiaisella Juhaa ilahdutti Ninalta saatu synttärikortti. Syötyämme kävimme kerrosta alempana olevassa toimistossa, josta löytyi meidät vastaanottanut Eszter. Hän alkoi heti selvittää meluongelmaa ja melkein välittömästi palattuamme huoneistoomme hän tuli käymään tyhjänä olevassa viereisessä huoneistossa ja sammutti sen ilmanvaihtokoneen, jolloin ääni lakkasi heti. Nuori nainen oli silmin nähden ilahtunut selvitettyään asian ilman huoltomiehiä.

Lähdimme käymään kauppahallissa saadaksemme täydennettyä edellispäivän hiukan heikkoa saalista. Ostimme marjoja, vihanneksia ja leikkeleitä. Kananmunia myytiin kappaleittain vain muovipusseihin ilman minkäänlaista suojaa, joten päädyimme ostamaan ne ja jugurtit kellarikerroksen Aldista. Tutustuessamme hallin myyntivalikoimaan, Nina löysi ja osti itselleen uuden käsilaukun, jollaista oli jo aiemmin katsellut Firenzessä.

Vajaan puolen kilometrin taaperrus paahtavassa helteessä vaati välipalan ja jonkin aikaa ilmastoidussa huoneessa istuskelua ennen kuin lähdimme kaupungille uudelleen. Kulkien koko ajan katujen varjon puolella kävelimme juutalaiskortteleihin kiertäen Euroopan suurimman synagogan ympäri jatkaen sitten matkaa osoitteeseen Erzsébet körút 9-11.

Upeassa talossa yhdessä viiden tähden hotellin kanssa on Italian renesanssin tyylinen New York Café. Juhan edellinen visiitti tähän upeaan kahvilaan oli 80-luvulta, jolloin tummapukuiset miestarjoilijat pitivät valkoisia puuvillakäsineitä. Nykyisen tarjoilijakunnan univormu oli edelleen siisti, joskin huomattavasti rennompi kuten ilmapiirikin.

Hyvänmakuisten kahvien lisäksi Juha nautti synttärikakkunaan suussasulavan New York cake -leivoksen, jossa oli erilaisten suklaamuotojen lisäksi leivosta noin suolakeksin puolikkaan kokoinen pala. Juha myös auttoi Ninaa hänen suuren jäätelöannoksensa kanssa. Palasimme asunnolle eri reittiä, mutta edelleen varjossa kulkien.

Lepäilimme jälleen märkiä paitoja kuivatellen ennen kuin lähdimme etsimään illallista. Kuljimme aivan lähistöllä olevaan Borsso Bistroon, jota olivat suositelleet Juhan työkaverit sekä TripAdvisor. Meillä ei ollut varausta ja vapaata pöytää ei löytynyt, joten turvauduimme jo ennalta suunniteltuun suunnitelmaan B eli uusimaan edellispäivän loistavan kokemuksen Pampas-pihviravintolassa.

Myös Pampas oli melko täynnä, mutta saimme pöydän. Meidän jälkeemme ilman varausta saapuneista kyselijöistä vain yksi kahden hengen seurue sai enää pöydän. Seuraaville näytettiin kelloa ja selvästikin annettiin arvioita pöytien vapautumisesta.

Nina uusi edellispäivän surf & turf -valinnan. Juha valitsi tenderloin trion, johon kuului unkarilaista härkää, argentiinalaista Angus-härkää sekä wagyu-härkää. Waguy tarkoittaa kirjaimellisesti ”japanilaista lehmää”. Se on karjaa, jonka geneettiset ominaisuudet saavat lihan marmoroitumaan. Kuuluisimpia ovat Koben härät.

Molemmat annokset olivat aivan fantastisen hyviä. Wagyu-härän superkallis palanen oli todella hintansa arvoista. Sen erotti aivan selvästi muista laadukkaista lihoista mehevyytensä ja mureutensa ansiosta. Aivan loistavan synttäri-illallisen kruunasivat maukkaat jälkiruoat.