Vatikaanimuseo

Herätys oli normaalia loma-aamua aikaisempi, koska olimme varanneet opastetun kierroksen Vatikaanimuseoon ja Pietarinkirkkoon. Olimme jo hiukan kahdeksan jälkeen odottelemassa muutamien muiden turistien kanssa Vatikaanimuseon sisäänkäyntiä vastapäisten portaiden alapäässä, joka oli ilmoitettu kokoontumispaikaksi.

Puoli yhdeksältä alkoivat City Wonders Tours -liivit päällä olevat henkilöt jakamaan porukkaa eri kierroksille lähtijöihin. Me olimme varanneet neljän ja puolen tunnin mittaisen Extended Vatican Museums -opastuksen. Liivipukuiset sekä varsinainen oppaamme jakelivat radiovastaanottimia ja kuulokkeita. Sitten oppaamme saapui ryhmämme luo ja esittäytyi selvällä jenkkienglannilla.

Noin kolmekymppinen nainen sanoi nimekseen Tiffany ja olevansa kotoisin Indianasta, mutta asuneensa jo kymmenen vuotta Roomassa. Hän myös kysyi kaikilta mistä he olivat kotoisin ja koko opastuksen ajan kutsui opastettavia kotipaikan mukaan. Lähes kaikki olivat pariskuntia ja mukana olivat mm. Kansas, Kanada, Australia jne. Me olimme Finland.

Meidät ohjattiin kaikkien jonojen ohi suoraan sisälle nopeasti täyttyvään museoaulaan. Ensin suositeltiin käymään huojennuksella, koska seuraavaan varikkopysäkkiin olisi kolme tuntia. Ryhmän keräännyttyä takaisin aulaan nousimme museon yläkertaan. Kattoterassilla Tiffany kertoi ensin yleistä Rooman historiasta ja erityisesti paavien vaikutuksesta.

Siirryimme pieneen lämpiöön, jossa olevalla näyttötaululla Tiffany kertoi meille Sikstuksen kappelin historiasta ja erityisesti Michelangelon maalaamista freskoista. Vaikka kappeli olisi kierroksen loppupuolella niin opastus annettiin heti aluksi, koska itse kappelissa eivät oppaat saa puhua mitään ja muualla museossa olisi muuta kerrottavaa.

Viimeistään tässä vaiheessa huomasi, että Tiffany on aivan loistava opas. Ei ihmekään, että hänet oli valittu Vuoden Oppaaksi vuonna 2012. Esiintymistaito, syvällinen tietämys ja huumorintaju saivat ryhmämme naurahtelemaan samalla, kun asiat, joista oli aikanaan saanut vain palasia historiankirjoista, loksahtelivat paikalleen hänen kertoessaan tarinoiden kautta politiikan ja taiteen historian kehittymisestä Roomassa.

Tarinoiden päähenkilöitä olivat Michelangelo ja freskospesialisti Raphael (Raffaello Sanzio da Urbino) sekä heitä sponsoroineet paavit ja muut aikalaiset. Renesanssin mestareiden täysin vastakkaiset persoonat sekä keskinäinen nokkapokka veivät taidetta eteenpäin tavoilla, joita emme olleet aiemmin edes ymmärtäneet.

Liityimme massojen joukkoon ja kuljimme läpi kronologisessa järjestyksessä keskiajalta renesanssiin olevien taiteen kehittymisestä kertovien huoneiden. Lisäksi katselimme muutamia olennaisimpia roomanaikaisia patsaita, jotka itse asiassa usein ovat marmorikopioita kauan sitten tuhoutuneista kreikkalaisista pronssiveistoksista. Sieltä löytyi pohja renesanssitaitelijoiden käsityksille ihmisen muodon kuvaamisesta taiteessa.

Seuraava kohteemme oli Bramante-portaikko, jonne normaalikiertueilla ei ole asiaa, koska sitä suojellaan kulumiselta. Oli miellyttävän rauhallista päästä pois ihmismassasta. Nimestään huolimatta kyseessä on spiraaliramppi eikä portaikko. Sen suunnitteli Donato Bramante ja rakennutti paavi Julius II päästäkseen asuntoonsa vaunuissaan tarvitsematta kavuta portaita paavinvermeissä. Portaikon yläpäästä on hieno näköala kohti Rooman keskustaa.

Portaikosta astuimme etruskimuseoon. Ensin ajatus etruskeista tällä kiertueella tuntui hiukan kaukaa haetulta, mutta Tiffany punoi sen loistavasti osaksi Rooman varhaishistoriaa. Huikeinta oli kuulla miten nykytieteelläkin on ollut vaikeaa selvittää miten etruskit ovat tehneet esimerkiksi astioidensa mustan värityksen. Kultaseppien tekemien upeiden korujen tekniikat ovat osittain edelleen mysteereitä.

Etruskisiiven rauhasta palasimme massojen sekaan kävelemään läpi patsasgallerian, seinävaategallerian ja karttagallerian. Jokaisessa niistä Tiffany keskittyi kertomaan hiukan enemmän muutamasta olennaisimmasta teoksesta. Karttagallerian ihmeellisin seikka meille oli, että täysin ilman mitään ilmasta tapahtuvaa havainnointia, pappi ja astronomi Ignazio Danti matkusti ympäri Italian niemimaata vain puolitoista vuotta tehden piirrokset, joiden perusteella maalatut karttakuvat ovat yli 84 prosenttisesti oikein. Venetsian kartta on kuulemma niin tarkka, että sen avulla löytäisi hotellinsa nykyisinkin.

Luovimme massan ja Borgioiden asunnon läpi Raphaelin huoneisiin. Aikanaan tämä paavi Julius II:n asuinhuoneisto on saanut nimensä freskoista, jotka paavi tilasi nuorelta Raphaelilta. Osan ovat maalanneet Raphaelin avustajat sekä oppilaat mestarin kuoleman jälkeen. Upein työ on kuitenkin mestarin oma Scuola di Atene eli Ateenan koulu. Se on tekninen mestariteos sisältäen lukuisia eri aikoina eläneitä historian suurhahmoja keskustelemassa keskenään tai ajattelemassa yksinään. Hahmoilla on kuitenkin Raphaelin aikalaisten kasvonpiirteet ja muutenkin teos on täynnä taiteellisia sisäpiirivitsejä.

Laskeuduimme portaita alas ja Tiffany keräsi ryhmän kokoon opastaakseen miten Sikstuksen kappelissa toimittaisiin, koska siellä hän ei saisi pitää radiota päällä. Sovimme ennalta tapaamisajan kappelin poistumisovelle. Odotetun varikkopysäkin jälkeen siirryimme omia aikojamme kappeliin vievään jonoon. Heti ovesta kuljettuamme oli vastassa porukkaa eteenpäin huitovia vartijoita, jotka toistelivat: ”Silenzio, silence! Keep moving. No photo, no video.” Keskellä lattiaa sai massassa seistä rauhassa ja katsella ylös ympärilleen. Eniten matalan puheensorinan yli hiljaisuutta rikkoivat kaiuttimista ajoittain kuuluvat hyssyttelyt ja kuvauskiellot.

On täysin käsittämätöntä, että yksi ihminen on seisten huojuvilla rakennustelineillä ylöspäin kurotellen maalannut märkää laastia myrkyllisillä lyijyväreillä kynttilän valossa ilman luonnosviivoituksia ja luonut nuo ikonisen uskomattomat taideteokset kappelin kattoon. Kaiken lisäksi kyseinen henkilö inhosi maalaamista yli kaiken, koska oli mielestään ainoastaan kuvanveistäjä. Paavi Julius II ei vaan ollut ottanut Michelangelon kieltäytymistä kuuleviin korviinsa.

Myöskään paavi Klementinus VII ei kuunnellut kieltäytymistä 25 vuotta myöhemmin tilatessaan mestarilta alttariseinän teoksen Viimeisellä tuomiolla. Siinä vaiheessa Michelangelo pääsi jo kuittailemaan työtään arvostelleelle kardinaalille antaen hänen piirteensä aasinkorvaiselle manalan portinvartijalle. Myöskään helvettiin johtavan aukon sijoittaminen siten, että alttaria kohti katsova paavi näkee sen heti edessään, ei liene ollut sattuma.

Kello 12:40 ryhmä oli taas kasassa kappelin pääovien edessä. Tiffany otti jälleen ohjat ja kuljimme ulkokautta Pietarin kirkon edustalle. Siinä kuulimme Pyhän Pietarin kuolemasta ja hautaamisesta tavisten joukkoon kukkulan rinteen hautausmaalle. Kirkon paikka syntyi jatkuvasta pyhiinvaelluksesta hautapaikalle, joka hukkui 700 vuodeksi kirkon perustuksiin Konstantinuksen ensimmäisen kirkon jouduttua lanatuksia Pietarinkirkon tieltä.

Kierros jatkui vielä hetken kirkon sisäpuolella ennen kuin Tiffany lopetti osuutensa ja keräsi radiot ryhmältä. Hän jakeli vielä auliisti puhelimeensa keräämäänsä listaa ravintolasuosituksistaan eri puolilta Roomaa. Hyvästelimme kaihoisasti aivan loistavan oppaamme, jonka sujuvaa ja hauskan asiapitoista kerrontaa olisi kuunnellut helposti kauemminkin.

Nina halusi vielä kiertää kirkon edustan kautta sisään Pyhästä Ovesta, joka on auki vain noin joka 25 vuosi paavin julistamana juhlavuonna. Tämä sattui olemaan sellainen, joten pitihän siitä toki kulkea vaikka Ninalla oli jo alkanut raju migreenikohtaus. Päästyämme vihdoin ulos kirkosta ja kirkon aukiolta suunnistimme asuntoa kohti hitaasti astellen.

Pysähdyimme läheisellä sivukadulla olevaan kuppilaan, jotta Nina voisi ottaa lääkkeen, kahvia ja pienen välipalan. Ne helpottivatkin Ninan oloa melko nopeasti, joten etsimme puhelimen karttasovelluksen avulla lähimmän gluteenittomien suosituslistalla olevista ravintoloista.

Ravintola La Soffitta Renovatio oli vain reilun kolmensadan metrin päässä, joten suunnistimme sinne. Idyllinen kellariravintola on kadulta katsoen vain ovi seinässä, joten sinne ei osu ihan sattumalta. Erittäin ystävällinen vanha herra ohjasi meidät pöytään ja jonkin ajan miettimisen jälkeen saimme pysäytettyä kumipallon kaltaisesti poukkoilevan nuoren tarjoilijamme sen verran, että teimme tilauksen.

Nina valitsi gluteenittoman pastan katkaravuilla ja kesäkurpitsalla. Juha otti lammasta roomalaiseen tapaan. Molemmat ruoat olivat todella maittavia ja nautimme vielä jälkiruoatkin sekä kahvit. Päivä oli ollut niin antoisa, että päätimme palata asunnolle vaikka Ninan päänsärkykin oli jo poistunut. Matkalla Nina katseli vielä uusia aurinkolaseja reitillemme osuuneesta optikkoliikkeestä, josta löytyi jopa parikin todella kivannäköistä mallia. Mietintämyssy jäi silti edelleen päähän.

2 kommenttia artikkeliin ”Vatikaanimuseo

  1. Kiitoksemme upeasta tekstistä ja kuvista. Olemme tehneet saman kierroksen ja unohtaneet paljon – nyt tuli kertaus! Oppaanne on ollut tosi hyvä, meidän tieto-
    saaliimme oli vaatimattomampi.

  2. Rooman albumi löytyi samoin Rooman kartta. Se oli valitettavasti ilman hakemistoa, joten katuja oli aivan liian monia haettavasksi. Vatikaanikierroksen kertaus antoi paljon. On kuitenkin muisettava, että minulla oli tuolloin vielä käytössöni kinofilmikamera, joka vaati paljon enemmän valoa kuin nykyiset digitaalivekottimet.
    Kiitos jälleen parin päivän Roomakiertueesta.
    Eero

Vastaa