Paikkoheittoja

Syödessämme aamiaista soi ovikello. Ovella oli nuori mies, joka halusi tarkistaa patteriventtiilit. Olimme (siis Nina oli) lukenut tarkastuksesta kertovan viestin rappukäytävämme ovesta. Nina kysyi kuitenkin ainoastaan italiaa puhuvalta kaverilta henkilökortin ennen kuin päästimme hänet sisälle. Kohtelias mies kysyi erikseen luvan mennä joka huoneeseen ja näytti yllättyneeltä, kun emme tienneet asunnon numeroa. Osoitimme kaikki yhteydenotot isännällemme Maxille.

Vietimme aamupäivän asunnolla matkakertomuksia kirjoitellen. Lounasaikaan lähdimme kaupungille suunnitelmana käydä katsomassa muutamia kohteita, jotka olivat edellispäivinä jääneet käymättä. Ostimme bussilippuja läheisestä tupakkakaupasta. Aamukahvit nautimme tarkalleen bussipysäkin kohdalla olevan kuppilan tiskillä. Juuri viimeiset hörpyt ottaessamme bussi tuli pysäkille. Juoksimme ulos kahvilasta ja suoraan bussiin. Kahvit oli toki jo maksettu.

Ajoimme samalla 492 bussilla jälleen Piazza Navonan lähelle. Aivan muutaman kymmenen metrin päässä pysäkistä oli yksi Tiffanyn suosituslistan ravintoloista. Ravintola Mamma Roman ulkona seisova ruokalista sisälsi kaikki samat ruoat kuin kaikkien muidenkin toistaiseksi näkemiemme paikallisten ravintoloiden ruokalistat. Normaalisti emme ensimmäiseksi valitsisi ravintolaa, jossa on sisäänheittäjä. Tiffanyn suositus painoi kuitenkin sen verran, että annoimme meitä jututtamaan tulleen nuoren miehen ohjata meidät sisälle.

Harmaantunut ja ystävällinen paikan isäntä osoitti meille pöydän. Annettuaan ruokalistat hän suositteli tuorekalatiskin tarjontaa. Siitä olikin erityismaininta Tiffanyn listassa, joten päädyimme isännän suosituksen mukaisesti jakamaan annoksen meren antimia ja risottoa. Isäntä nappasi isolla haarukalla kalatiskistä merianturan ja vei sen keittiöön.

Jonkin ajan kuluttua pöytään tuotiin jättilautanen, jossa oli paistetun merianturan lisäksi simpukoita ja pari jättikatkarapua. Isäntä jakoi meille annokset ja nautimme aivan fantastisen maukkaan aterian. Olimme kertoneet isännälle Tiffanyn suositelleen heitä. Veden ja Juhan valkoviinilasillisen kanssa laskun summaksi tuli 57,50. Tarjoilijan ottaessa maksua vastaan tuli isäntä paikalle ja käski pyöristää laskun tasan viiteenkymmeneen.

Kiiteltyämme ystävällistä henkilökuntaa lähdimme ja kurvasimme kadunkulmasta Piazza Navonalle. Tämä roomanaikainen kilpa-areena on nykyisin monen Rooman kävijän suosikkipaikka. Aukiota reunustavat barokkityyliset rakennukset ja sen kolmesta suihkulähteestä keskimmäinen on Berninin kuuluisa Fontana dei Quattro Fiumi eli neljän joen suihkulähde. Kaksi muuta ovat vanhempia, mutta niihin on molempiin lisätty myöhemmin keskelle patsaat.

Istahdimme kahville aukion pohjoispäässä olevan ravintolan ulkoterassille auringonpaisteeseen. Sää oli kirkas, muttei erityisen lämmin. Viileähkö tuuli sai Juhankin vetämään takin niskaansa. Katselimme huvittuneena kuinka öljytukkainen kolmekymppinen hovimestari taisteli iPadissa olevan tilaussovelluksen kanssa. Lisäviihdettä saimme hänen selittäessään oletettavasti tanskalaiselle seurueelle viereisessä pöydässä, että kahvinmakuinen jäätelö on loppu. Toinen seurueen rouvista ihmetteli miten kahvilassa voi olla kahvi loppu. Pantomiimilla avustettu keskustelu päättyi tajuamiseen ja valtaisaan nauruun, johon yhtyi myös reippaasti punastunut rouva itse.

Kupposet nautittuamme suunnistimme pikkukatuja Via del Governo Vecchiolle, josta löytyy yksi kaupungin parhaimmiksi arvioiduista gelaterioista eli Frigidarium. Paikka oli helppo löytää, koska se oli kyseisen kadun ainoa liike, jonka edustalla oli jono. Ehdottomasti koko reissun parhaiden jäätelöiden jälkeen jatkoimme pikkukatuja läpi Campo di Fiorin, jonka kukkamarkkinoista oli enää muutama koju jäljellä.

Ilta oli sen verran viilenemässä, että aina vähän väliä kasmirneuleen etuja hehkuttava Nina sai ylipuhuttua Juhan pieneen vaatekauppaan. Äidillinen myyjärouva kaivoi esille ikkunassa näkemästämme kivannäköisestä neuleesta eri värejä. Antrasiitinharmaa miellytti Juhan silmää ja sitähän piti kokeilla.

Juhan astuessa ulos sovituskopista neule päällään, myyjärouva tuhahti äitimäisesti ja alkoi nykiä neuletta Juhan päällä paikalleen äännellen tavalla, joka kertoi miesten kyvyttömyydestä pukea edes villapaitaa päälle oikein. Sitten hän sanoi koon olevan sopiva ja taputti Juhan vatsaa sanoen, että vielä mahtuu spagettia. Ostopäätös syntyi nopeasti ja villapaita sai jäädä päälle.

Pistäydyimme sisällä San Carlo ai Catinari -kirkossa, jossa pappi joikasi selittäen aina välillä jotain pienehkölle kuulijakunnalle. Meille jäi epäselväksi oliko kyseessä jumalanpalvelus vai kinkerit. Katselimme karttaa kirkon edustalla miettien mitä haluaisimme vielä nähdä päivän painuessa mailleen. Meitä tuli kysymättä ”opastamaan” englantia puhuva rouva, joka kertoi mistä hänen mielestään kannattaisi katsella Colosseumin edustalta kulkevaa Via Crusista.

Puhelias rouva ehti kertoa suosikkikatselupaikkansa lisäksi asuneensa Roomassa kolme vuotta ja olevansa menossa konserttiin juutalaisen ystävänsä kanssa, jota hänen piti odotella lähellä olevan juutalaisen portin kupeessa. Hän tarjoutui opastamaan meitä kohti Colosseumia, koska oli menossa vähän matkaa samaan suuntaan. Nina sanoi meidän olevan menossa ensin kahville, joten rouva hyvästeli ja huiskahti tiehensä.

Lähdimme hetken reittiä suunniteltuamme kulkemaan Colosseumia kohti. Emme todellakaan aikoneet odottaa puoli kymmeneltä paikalle saapuvaa Via Crusista vaan tarkoitus oli alunperinkin vain katsella millainen tunnelma paikalla olisi alkuillasta. Kuljimme jälleen valkoisen marmorimöykyn editse ja jatkoimme kuoppien reunustamaa Via dei Fori Imperialia kohti Colosseumia. Ohitimme maailman ensimmäisen kauppakeskuksen eli Trajanuksen hallit noin 100-luvun alusta, Augustuksen forumiin kuuluneen Marsin temppelin pohjan rauniot sekä 1100-luvulta maltalaisritarien päämajana toimineen Casa dei Cavalieri di Rodin.

Joimme kupposet Via Cavourin kulmassa olevassa kuppilassa. Lähempänä Colosseumia oli koko kadun leveydeltä ihmisiä, jotka eivät liikkuneet mihinkään suuntaan. Kysyimme yhdeltä sotilaspartioon kuuluvalta onko katua mahdollista päästä lähemmäs. Hän kertoi, että läpi pääsee kyllä, mutta edessä on poliisin tarkastuspiste. Koska ihmismassa ei liikahtanutkaan, niin emme jääneet jonottamaan.

Kurvasimme viereisten korttelien halki ylös kukkulan rinnettä ja pääsimme ottamaan muutamia iltavalaistuskuvia Via Vittoria de Feltreltä käsin. Päätimme sen riittävän Colosseumia ja jatkoimme Piazza di San Pietro in Vincolilta laskeutuvaa portaikkoa pitkin Via Cavourille.

Päivän viimeinen kohteemme Basilica Papale di Santa Maria Maggiore olikin ollut tarkoitus nähdä yövalastuksessa. Huomasimme kirkon oven olevan auki ja aidatussa kirkon edustassa avoimen kohdan, joten päätimme käydä sisällä. Aukkoa vartioiva sotilas ilmoitti lähestyessämme kirkon olevan suljettu ja Nina ei jostain syystä halunnut ruveta väittelemään rynnäkkökivääriä kannattelevan sotilaan kanssa.

Kävelimme muutaman korttelin matkan Terminille, josta palasimme metrolla asunnolle. Vaikka päivän kohteita ei ollut monta niin Ninan aktiivisuusranneke kertoi meidän kävelleen melkein yhdeksän kilometriä.

5 kommenttia artikkeliin ”Paikkoheittoja

  1. Eipä näkynyt paljon myyntikioskeja Piazza Navonalla. Ihania kuvia ja jopa niitä lempikukkia, pioneja ja ranunculuksia. Rauniot ovat vaikuttavampia juuri iltavalaistuksessa. Kun on mukavaa, sitä kävelee 9 kilometria ihan huomaamatta.

  2. Forum Romanum iltavalaistuksessa on vaikuttavan näköinen ja Piazza Navonnan suihkulähteet yksityiskohtineen edelleen vakuuttavat.
    Kiitokset matkakertomuksestanne ja kuvista. Tekisi mieli vielä kerran käydä Roomassa. Toivottavasti aikoinaan heittämäni lantti Trevin suihkulähteeseen auttaa asiassa.
    Terveisin Eero

Vastaa