Pasqua päivä

Pääsiäispäivä eli paikallisittain Pasqua valkeni aurinkoisena. Lähdimme aamiaisen jälkeen kohti Pietarinkirkon aukiota. Porukkaa valui samaan suuntaan kaikkialta. Joimme vielä kupposet pienen kahvilan tiskillä ennen kuin liityimme sankimpaan joukkoon.

Poliisit ohjasivat väkijoukkoa kohti pullonkaulaa, jossa oli tarkastuspiste. Muutama carabinieeri katseli tarkasti kulkijoiden käytöstä ja isommat käsilaukut sekä reput piti avata kurkistusta varten. Tarkastus oli väkisinkin nopea toimenpide väkijoukon suuruudesta johtuen.

Jono, jossa kuljimme kierrätettiin Via del Conciliazionen eli suoraan Pietarinaukion sisääntuloaukkoa kohti kulkevan leveän kadun kautta. Olimme sen verran ajoissa, että olisimme päässeet vielä itse aukion sisäpuolellekin. Emme kuitenkaan halunneet ahtautua niin tiiviiseen massaan vaan jäimme kaarien ulkopuolelle mukavan varjoisaan nurkkaan, jonne ei pakkautunut populaa liiaksi asti.

Jumalanpalvelus oli jo käynnissä ja näimme kaapupukuisten hiippailevan kirkon portaille rakennetun alttarin edessä. Manööverit näkyivät myös kaariaukion reunoille pystytetyiltä jättiruuduilta. Musiikki ja kuorolaulu kuuluivat erittäin selvästi aukion ulkopuolellekin.

Porukka oli asetettu aukiolle ja Via del Conciliazionelle siten, että aidattujen alueiden väliin jäi ajotiet. Ihmismassan innostus kasvoi selvästi, kun paavi nousi autoonsa ja häntä ajelutettiin aukiolle kokoontuneen ihmisjoukon ympärillä sekä pitkin katua kohti Castel Sant’Angeloa ja takaisin.

Oli sitten katolisesta kirkosta tai paavista yleensä mitä mieltä tahansa, niin tätä Franciscusta voi kunnioittaa henkilönä. Hän on mielipiteiltään ja lausunnoiltaan progressiivisin eikä suostu asumaan palatsissa sveitsiläiskaartinsa ympäröimänä vaan pitää majaa vaatimattomasti yksinään vierastiloissa. Toisin kuin edeltäjillään hänellä ei ollut paavimobiilissa luodinkestävää lasikuplaa vaan hän vilkutteli seisten autossa sen kulkiessa väkijoukon seassa.

Tasan kahdeltatoista paavi tuli kirkon parvekkeelle pitämään pääsiäispuheensa. Juuri hänen aloitellessaan hakivat ensihoitajat vierestämme nuoren pojan, joka oli saanut jonkinlaisen kohtauksen. Kaveri yritti jo lähteä jaloittelemaan, mutta hoitajat halusivat varmuuden vuoksi tutkia pojan ja kuljettivat hänet kantopaareilla pois aukiolta.

Poika paareilla ja paavi parvekkeella

Paavin puhe ja sitä seuranneet siunaukset kestivät puolisen tuntia, jonka jälkeen porukka alkoi valua pois aukiolta. Päästyämme ohi aukion reunan talojen pullonkaulan istahdimme pohtimaan lounaspaikkaa. Olimme juuri löytäneet – jälleen Tiffanyn suosituksista – sopivan kohteen, kun alkoi kuulua marssimusiikkia. Keskeltä Via del Conciliazionea marssi sotilassoittokunta ja eri aselajien paraatijoukkueet kohti Castel Sant’Angeloa. Meille jäi epäselväksi miten paraati liittyi pääsiäisenviettoon.

Paraati Via del Conciliazonella

Valuimme ihmismassan mukana ja kurvasimme kohti Tiberiä, jonka ylitimme Ponte Vittorio Emanuele II:sta pitkin jatkaen samamnimistä katua kohti Campo de’ Fioria. Piazza della Cancellerialta löytyy ravintola Grappolo d’Oro. Meiltä kysyttiin pöytävarausta, mutta saimme pöydän ilmankin. Tarjoilijamme oli melkein töykeä ja hän närkästyi selvästi, kun emme tilanneet alkuruokia ja Juha vain lasillisen viiniä.

Ninan valtaisasta pihvistä riitti proteiinia myös Juhan köyhään pasta-annokseen vaikka osa pihvistä jäi vielä turhan sitkeänä syömättä. Muu osa oli kylläkin todella maukasta. Silti kokemus oli suosituslistan heikoin. Jotta voisimme pitää uskomme Tiffanyn arvostelukykyyn, laitoimme tämän esityksen normaalista poikkevan pääsiäismenun ja tarjoilijan stressin piikkiin.

Päätimme nauttia kahvit muualla ja lähdimme kohti Piazza Navonaa. Kuitenkin heti kulman takana Nina bongasi Leonardo da Vincin näyttelyn Le Grandi Macchine eli isot koneet. Se on kokoelma laitteita, jotka ovat rakentaneet alkuperäisessä muodossaan ryhmä tiedemiehiä ja firenzeläisiä käsityöläisiä Da Vincin muistiinpanojen perusteella. Kävimme katsomassa mielenkiintoisen näyttelyn, jossa joitain laitteista sai jopa kokeilla.

Da Vincin kello

Näyttelyn jälkeen kahvihammasta kolotti jo kunnolla ja patikoimme Piazza Navonalle. Istahdimme jälleen Dolce Vita -kahvilan terassille ja tilasimme kahvien lisäksi myös hiukan makeaa elämää. Nina otti pannacottaa mansikkakuorrutuksella ja Juha saman suklaakuorrutuksella. Nautiskelimme auringon lämmöstä ja kiireettömästä sunnuntaista.

Olimme jo ennen kahveja päättäneet käydä uudelleen Frigidariumissa jäätelöillä. Emme antaneet kahvien kanssa nautitun jälkiruoan häiritä alkuperäistä suunnitelmaa. Gelaterian edessä oli jälleen jono ja liityimme sen jatkoksi. Jäätelöt olivat jälleen odotuksen arvoiset.

Palasimme joen yli Ponte Sant’Angeloa. Matkalla asunnolle istahdimme vielä yhdelle – tai Ninan tapauksessa kahdella – kahvikupposelle Bianco-kuppilaan, jonka juju olivat skootterit. Kahvilassa oli useita vanhoja Vespoja pöytien vieressä. Jotkut niistä näyttivät erittäin hyväkuntoisiltakin. Kahvittelun jälkeen palasimme asunnolle kerrankin ennen auringonlaskua.

Yksi kommentti artikkeliin ”Pasqua päivä

  1. Kaipa on uskotava, että jätelöt ovat tuon mittaisen jonon arvoiset. Kitokset taas miellyttävästä luku- ja katseluhetkestä. Olipa paavin esitys varmistettu myös ilmasta käsin. Katso kuva 33.
    Terveisin Eero

Vastaa