Rooma-Espoo

Herätys oli kohtuullisen aikainen, koska koneemme lähtisi ennen puolta päivää. Aina lähtiessämme jostain Nina tarkastaa kaikki paikat, ettemme unohtaisi mitään. Hän availee silloin kaikki nekin kaapit, joita emme ole edes käyttäneet. Meitä huvitti, että eteisen piironkikaapista löytyi lisää astioita eli ihan hukkaan meni se 1,60 euroa, jonka tuhlasimme ehjiin laseihin.

Varauduimme viivytyksiin, joten lähdimme asunnolta jo kahdeksalta. Avaimen jätimme sopimuksen mukaisesti edellä mainitun piirongin päälle. Roomaan oli luvattu lämmintä päivää ja yön viileys oli selvästi haihtumassa. Laskeuduimme vielä kerran metroon Ottavianon asemalta ja samantien junaan, jonka ovet olivat vielä auki.

Terminillä kävimme ostamassa liput suoraan Fiumicinon lentokentälle pysähtymättä kulkevaan Leonardo Express -junaan eli samaan, jolla saavuimme puolitoista viikkoa aiemmin. Automaatilla piti valita mihin lähtöön liput ottaa. Koska seuraavaan oli vain muutama minuutti, niin otimme ne varmuuden vuoksi vasta varttia myöhemmin lähtevään.

Lähtöraide olikin kuitenkin niin lähellä, että ehdimme vielä heti seuraavaan junaan. Liput kelpaavat kaikkiin lähtöihin, joten ajankohdan valitseminen automaatilla tuntui jälkikäteen ajatellen hiukan oudolta. Puolta tuntia myöhemmin olimme lentokentällä. Meillä oli reilusti aikaa ennen lentoamme, koska siirtyminen oli sujunut aivan erityisen ripeästi.

Turvatarkastuksen jälkeen menimme kahville kuppilaan, joka onneksi mainosti korjaavansa virheensä, jos kahvi ei maistu. Juhan tuplaespresso oli juomakelpoinen, mutta baristat tarvitsivat kolme yritystä tehdä Ninalle kelpaava americano, koska he lutrasivat kahdella ensimmäisellä yrityksellä siihen aivan liikaa vettä.

Katselimme kiireettömästi T3-terminaalin muutamien putiikkien tarjontaa ja Nina otti vielä toisesta kuppilasta kahvit ennen istahtamistamme lähtöportille odottelemaan. Koneeseen nousu meni sujuvasti. Tehdessämme lähtöselvitystä netissä edellisenä päivänä olimme strategisesti valinneet paikat riviltä 13. Koska kone ei tullut täyteen, niin taikausko piti kolmannen istuimen – ja itse asiassa koko rivin meitä lukuunottamatta – tyhjänä.

Lennon aikana me molemmat nukahtelimme vuorotellen ja saimme aivan erityisen pahaa kahvia. Laskeuduimme hiukan ennen neljää iltapäivällä. Kotona odotti tyhjä jääkaappi, joten Nina kävi kentän Alepassa Juha vahtiessa matkatavaroita. Palasimme kotiin taksilla jutellen mukavia paljon matkustelleen kuljettajamme kanssa.

2 kommenttia artikkeliin ”Rooma-Espoo

  1. Oliko nimi enne? Kahvila moka mokasi kaksi kertaa ennenkuin Nina sai sopivaa kahvia.
    Kiitokset taas kerran miellyttävästä matkaseurasta ja antoisista näkymistä.
    Tervetuloa takaisin kotosuomeen
    Eero

Vastaa