Kirjakauppa ja Sé

Julkaistu Kategoriat Portugali 2016Avainsanat ,

Otimme aamupäivän laiskotellen Ninan parannellessa yöllä iskenyttä migreeniä. Iltapäivällä lähdimme kävelemään keskustaan.

Ensimmäinen kohteemme oli Igreja do Carmo. Tämä 1600-luvun alkupuolella rakennettu kirkko yhdistelee klassista tyyliä ja barokkia. Paikalliseen tapaan sen ulkoseinässä on kaakelia, joka on tosin uudempaa tuotantoa. Emme huomanneet, että rakennus on itse asiassa kaksi kirkkoa, joita erottaa todella kapea talo. Toinen on karmeliittanunnien kirkko eli Igreja dos Carmelitas ja talo niiden väliin rakennettiin estämään nunnia ja munkkeja tekemästä lähempää tuttavuutta.

Seuraava kohteemme oli Lellon kirjakauppa, mutta sitä ennen söimme viereisessä kahvilassa lounaaksi miekkakalaa ja perunoita. Annokset olivat pieniä, mutta eipä hintakaan ollut paljoa. Kaksi annosta, vesipullo ja pieni olut maksoivat yhteensä kymmenen euroa.

Lellon kirjakauppaan sisäänpääsyyn pitää ostaa lippu kadun toisella puolella olevasta kioskista. Kolmen euron hinta hyvitetään ostoksesta kaupassa. Maailman kauneimmaksi väitetty kirjakauppa on nähtävyys. Keskeisin elementti on upea kaksipuolinen kaariportaikko.

Harry Potterit kirjoittanut J.K. Rowling asui ainakaan jonkin aikaa Portossa ja paikalliset tykkäävät kertoa hänen saaneen inspiraatiota Lellon neo-goottista ja art decoa yhdistelevästä sisustuksesta. Harry Potter -kirjat (portugaliksi toki) olivat selkeästi esillä omassa myyntitiskissään.

Läheisellä kauppakujalla otimme espressot ja Juhalle pienen lihapasteijan. Hinta yhteensä kaksi euroa. Hintataso jaksoi edelleen hämmästyttää. Kävimme kunnon turisteina ihmettelemässä Ninan bongaamaa kauppaa, joka myi kapakalaa (bacalhau). Sen vieressä oli toinen yhden tuotteen myymälä, joka leipoi ja myi kapakalasta, perunasta, kananmunista, persiljasta ja sipulista tehtyjä leivonnaisia (pastéis de bacalhau).

Kävimme tutustumassa barokkityyliseen Igreja dos Clérigos -kirkoon. Sen torni on Porton symboli ja näköalapaikka, mutta 240 porrasta ei oikein innostanut, joten emme kiivenneet torniin.

Jatkaessamme matkaa alamäkeen huomasimme pienen aukion reunassa italialaistyylisiä jäätelöitä myyvän liikkeen. Nautimme hyvänmakuiset jäätelöt istuskellen liikenteen hulinasta suojaisalla aukiolla.

Rua das Flores eli kukkien katu on merkitty yhdeksi nähtävyydeksi Portossa. Se on kävelykatu, jolle ovat ominaisia lukuisat hopeaseppien liikkeet sekä talojen kapeat parvekkeet, joiden rautakaiteet ovat hyvin tyypillistä Iberian niemimaan arkkitehtuuria.

Huomiomme kiinnitti erittäin kaunis belle époque -tyylinen kuppila nimeltään Ourivesaria Aliança (joka on itse asiassa toimintaansa laajentanut ja uudistanut kultasepänliike). Siitä huokuva vanhanajan charmi sai meidät menemään sisälle ja tilaamaan teetä tarjoilijattaren kertomasta laajasta valikoimasta. Nina valitsi Earl Greyn ja Juha japanilaisen senchan.

Yllätys oli melkoinen, kun pöytään tuotiin yksi kannu – kaunis tosin – kiehuvan kuumaa vettä ja kummallekin oma teepussi(?!). Katsoimme toisiamme epäuskoisesti ja fiilis oli kuin kauniissa liidossa olleen linnun, joka törmää ikkunaan. Tästä huvista kehdattiin vielä veloittaa seitsemän euroa.

Kukkakatu päättyy joen tuntumaan ja katselimme hetken maisemia ennen kuin lähdimme kapuamaan takaisin ylämäkeen. Juha oli poiminut ennen matkaa puhelimen Here-sovellukselle muutamia ravintoloita ja kokeilimme olisiko yksi lähikaduilla oleva ollut auki. Matkalla sinne kiertelimme barredo-korttelin kapeilla ja jyrkillä keskiaikaisilla kujilla. Ravintola ei ollut auki kuten eivät muutkaan ei-turistiset ravintolat maanantaisin.

Jatkoimme kiipeämistä päätyen Porton katedraalille (Sé do Porto). Portugalin sana Sé tarkoittaa piispanistuinta, joten Portugalin kaupunkien katedraalit ovat yleensä Sé Catedral. Tutustuessamme tähän romanesque-tyyliseen monumenttiin veistelimme puujalkaa; ”nyt Sé on nähty”, ”onhan Sé komea” ja kirkon sulkeutuessa ”sen pituinen Sé”.

Palasimme asunnolle tuttua reittiä, koska Porton keskusta on niin pieni, että kaikki paikat tuntuvat olevan vierekkäin. Siksi uusien reittien löytäminen sokkeloisessa kaupungissa on todella haasteellista.

5 kommenttia artikkeliin ”Kirjakauppa ja Sé”

  1. Oikein arvasin, olin yllättynyt
    ettei sen alkumatkan pituus jo aiemmin aiheuttanut särkyä.. Olisiko sellainen pikku, pikku, hyvin ilmastoitu sininen, melkein auto hyvä kauppakassi?

    Huvittavaa, että kirjakauppa on hyvin englantilaistyylinen. Rue de Rivolilla oli
    ainakin ennen saman tyylinen, mutta pienempi.
    Jännää miten kirkkojen koristelu on tummempaa kultausta ja alttaritaulut ovat kapeampia verrattuna aikaisemmilla matkoilla kuvaamiinne vastaaviin.
    Juha varmaan istuu siinä liotusteepussi liikkeen antiikkisohvalla.
    kuin esim. Kiitos Nina kun taas kuvaat niitä takorauta ovia ja portteja, eli
    mennyttä aikaa.

    1. Kirkoissa sivualttarien alaosassa, läpinäkyvissä arkuissa makaavat patsaat hyvin aidonnäköisine haavoineen kuvaavat kärsimystä erittäin selvästi. En muista nähneeni vastaavia missään muualla. Pyhien sädekehät on tehty puolestaan siten, että minusta näyttää siltä kuin heillä olisi päivänkakkara päässä.

  2. En tiedä mistä tuo ”kuin esim.” tuli mukaan.

  3. Ajatelkaa positiivisesti. Onneksi ei ollut haudutettua teetä. Lasku olisi saattanut olla ainakin nelinkertainen. Igreja dos Clerionin torniin kipuaminen olsi voinut olla ikätesti verrattuna huru-ukkojen Firentsen tuomiokirkon torniin kipuamiselle. Portaita kun oli yli 600.

    1. Näkymät tornista olisivat varmasti olleet huikeat ja portaitakin olisi ollut vain 240. Olisi ehkä sittenkin pitänyt? 🙂

Kommentointi on suljettu.