Majesteetillista ja pörssinoteeraus

Lähdimme liikkeelle jo kymmenen aikoihin, jotta olisimme poissa jaloista siivoajien tullessa käymään asunnollamme. Yksi lakanoiden ja pyyhkeiden vaihto keskellä yli viiden päivän oleskelua kuuluu asunnon palveluihin.

Suunnitelmana oli aloittaa kiertelemällä kartallemme ostoskaduiksi merkityillä kaduilla, koska niillä on yleensä mukavasti elämää. Lähdimme ensin aivan vieressä olevalle Rua de Cedofeitalle, joka oli ensimmäisten iltojen tuoksujen perusteella saanut meiltä lempinimen ”stinky street”. Nyt aurinkoisena ja raikkaan tuulisena päivänä se ei lemunnut lainkaan.

Pysähdyimme pieneen kuppilaan aamuespressoille. Tilausvuoroa odotellessa saimme todisteen siitä, etteivät espanja ja portugali ole kielinä erityisen samanlaisia. Selvästi espanjankielinen nainen yritti tilata kinkkuvoileipää tiskin takana olevalta nuorelta mieheltä. Nainen yritti espanjaksi (jamon) ja italiaksi (prosciutto). Juha päätti auttaa näyttämällä käännösohjelman tuloksen (presunto).

Kahvien jälkeen kuljimme Cedofeitan kävelykatuosuuden päähän ja lähdimme sieltä suunnistamaan kohti Trindaden kaupunginosaa. Olimme jo hiukan keskustakarttamme ulkopuolella, joten kuljimme ilmansuunnan mukaan pitkien korttelien lomitse.

Pistäydyimme Igreja da Trindade -kirkossa. Sen jälkeen suunnistimme Mercado Bolhãolle, joka on puolikatettu kauppahalli. Eri kojuissa oli tarjolla tuoretta kalaa, vihanneksia ja hedelmä sekä vaatteita, laukkuja ja turistikrääsää. Ostimme rasian mansikoita, jotka mussutimme ennen hallista poistumista.

Jatkoimme Rua de Santa Catarinalle, joka on ehkä Porton nimekkäin ostoskatu. Ainakin se oli selvästi muita vastaavasti määriteltyjä vilkkaampi. Alkoi olla lounasaika, joten kävimme katsastamassa Majestic Cafén tarjonnan sen ulkopuolella olevasta listasta. Lounaspaikaksi se ei oikein meille soveltunut, mutta päätimme palata sinne kahveille.

Kävimme vastakkaisessa kadunkulmassa olevan Fnac-elektroniikkakaupassa ostamassa Ninalle uuden vara-akun kameraan vanhan hyytyneen tilalle. Onneksemme heidän valikoimistaan löytyi hyllystä juuri oikeanlainen Canonin alkuperäinen akku.

Jatkoimme lounaspaikan etsimistä Juhan puhelimessa olevalla TheFork-sovelluksella. Se ehdotti meille erinomaisia arvioita saanutta Hotel Teatron ravintolaa. Parin minuutin kävelyn jälkeen tartuimme raskaan koristeellisen kuparioven kahvaan ja sukelsimme lähes pimeään luolamaiseen aulaan.

Ensimmäinen menninkäinen haki tarjoilijamenninkäisen opastamaan meidät aution ravintolan pöytään. Lounaslista oli todella lyhyt ja vaikka kaikki kuulosti herkulliselta niin totesimme, että meiltä loppuisi kielitaito ja rautalanka yrittäessämme tuunata sitä Ninalle soveltuvaksi. Selitimme tilanteen tarjoilijalle ja poistuimme raskaasta ovesta aurinkoiselle kadulle.

Päätimme mennä helppoon ja poikkesimme sisään Tupi-nimiseen pieneen diner-tyyppiseen ravintolaan. Löysimme vapaan pöydän vilkkaasta ravintolasta ja saimme ihan englanninkielisen ruokalistan iloisen rennolta iäkkäältä tarjoilijalta. Annokset olivat tyypillisen pienet, halvat ja ihan kelvolliset. Nina otti vielä jälkiruoaksi siivun maukasta melonia.

Syötyämme palasimme omia jälkiämme takaisinpäin ja saimme pöydän aivan täyden Majestic Cafén upean salin takanurkasta. Nina täydensi lounastaan jäätelöannoksella ja Juha kinkku-juusto-croissantilla. Niiden kanssa nautimme todella hyvää suodatinkahvia. Vaikka lasku oli tupla lounaspaikan laskuun verraten niin sekä tarjonta että miljöö olivat hintansa arvoiset.

Jatkoimme alamäkeen kohti jokea tarkoituksenamme käydä katsomassa Igreja de Santa Clara -kirkko. Se jäi ajatukseksi, koska kirkon ovi oli kiinni. Vieressä oli restauroinnista kertova kyltti, jonka mukaan sen olisi pitänyt valmistua liki vuosi sitten.

Laskeuduimme jyrkän mäen joen rantaan Funicular dos Guindais -köysiradalla. Kävelimme vilkasta joenrantaa edellispäivästä tutuille nurkille ja nousimme läpi kapeiden kortteleiden Palácio da Bolsan eli Porton pörssipalatsin viereen. Kävimme ostamassa liput opastetulle kierrokselle.

Koska kierroksen alkuun oli vielä tunti aikaa, niin päätimme käydä viereisessä Igreja de São Francisco -kirkossa odotellessamme. Kyseinen fransiskaanikirkko oli muutenkin listallamme, joten tämä sopi meille mainiosti.

Igreja de São Francisco oli valmistuessaan 1425 hyvin perusgoottilaista tyyliä ja köyhyyteen vannoutuneiden fransiskaanien tyyliin hyvin pelkistetty. Portolaiset mahtisuvut kuitenkin mieltyivät kirkkoon ja 1700-luvulla se koristeltiin sisältä barokki-tyylisillä puuveistoksilla, jotka päällystettiin lehtikullalla. Sen jälkeen fransiskaanit hylkäsivät kirkon ja kirkonmenot lopetettiin. Nykyisinkin rakennusta käytetään enimmäkseen konserttien pitopaikkana.

Kirkkoon piti ostaa liput ja siellä on kuvauskielto, jota Juha uhmasi yhden salaa napatun otoksen verran. Muuten ihailimme upeita puutöitä, kuten Jeesuksen sukuhistorian kertovaa ”Jessen puuta” vain katsellen. Samoilla lipuilla pääsi myös viereisessä rakennuksessa olevaan pieneen museoon ja hautakammioihin.

Palasimme pörssipalatsiin odottelemaan opastetun kierroksen alkamista. Hetken kuluttua odottelijat ohjattiin rakennuksen katetulle sisäpihalle ja kohtuullista englantia puhuva taskukokoinen opastyttö aloitti esityksensä. Portugal on niin pieni maa, että sen ainoa pörssi on Lissabonissa. Porton neoklassista tyyliä edustava pörssipalatsi rakennettiin 1800-luvun puolivälissä paikallisen liikemiesyhdistyksen päämajaksi.

Opas kuljetti joukkomme muutaman upean huoneen läpi pysähtyen kertomaan kunkin historiasta ja käyttötarkoituksesta. Palatsin sisäkoristelu valmistui vasta 1910, joten sitä tehtiin hartaamin kuin koko rakennusta alunperin. Erityisen mieleenjäävä oli kierroksen päättänyt arabialainen sali. Uusmaurilaiseen tyyliin koristeltua salia käytetään julkisissa tilaisuuksissa sekä valtiomiesten vierailuissa.

Kierroksen jälkeen päätimme säästää jalkojamme kotimatkalla. Suunnistimme São Benton metroasemalle, josta ajoimme Trindadelle. Kävimme läheisessä marketissa ostoksilla ja palasimme sitten asunnolle.

4 kommenttia artikkeliin ”Majesteetillista ja pörssinoteeraus

  1. On ihme, että mikään valmistuu siinä maassa. Ovat niin huonossa hapessa, että
    joutuvat vielä viilaamaan elintasoaan. Joutuvat myös pitämään hinnat tosi
    alhaalla, että saavat jotain kaupaksi. Hedelmät ovat tosi herkullisia, oletan, koska
    saavat kypsyä eikä poimita kuljetusta varten puoliraakoina. Ja roikkuvat makkaralenkit
    houkuttavat. Se annosten pienuus siis tukin on mitään nk.”uuden keittiön” noudattamista. Minulta on viikon ajan kielletty kaikki hedelmät, marjat, tuoreet vihannekset ja jyvät (?). Eli Jarmon mukaan kaikki hyvä. Joten mässäilkää te
    jotka voitte, vaikka pienin annoksin.

  2. Pörssipalatsi oli upea ja todellakin odottelun arvoinen. Kuva, jossa olen on Alhambrasta vaikutteensa saanut juhlasali. Ja koristeita oli niin valtavasti sekä siellä että viereisessä kirkossa, että niistä näki varmasti vain pienen osan. Minua huvitti se, että opaskierroksen päätyttyä saimme kuitenkin jäädä pörssiin itseksemme huuhailemaan.

Vastaa