Taidetta tai MNAC

Edellisen päivän retki oli mennyt iltaan, joten nukuimme juuri niin pitkään kuin huvitti. Ninaa huvitti kauemmin, joten Juha kirjoitteli edellisen päivän kertomusta aamiaisseuraa odotellessaan.

Lähdimme kaupungille lounasajan loppupuolella. Laskeuduimme Garret-kadulle ja lounastimme Garret 47 -nimisessä tapas- ja viiniravintolassa. Ninan salaatti ja Juha dekonstruoitu hampurilainen olivat ihan maukkaita.

Ajattelimme pienen taidenautinnon soveltuvan päivän ohjelmaksi. Ninan Lissabon-kirja kertoi, että ytimekkäästi nimetty Museu Nacional de Arte Contemporânea do Chiado eli MNAC kertoo teemoihin jaetuissa huoneissaan aikakausittain portugalilaisen taiteen kehittymisestä romantisismista modernismiin. Siispä sinne.

Ostettuamme liput Nina kysyi missä aikajärjestyksessä huoneet ovat eli mistä kannattaisi aloittaa. Lippukassa katsoi häntä kuin lehmä uutta porttia ja sanoi, ettei heillä ollut kuin kaksi kerrosta teemanäyttelyä ja kolmannessa vakiokokoelma. Hiukan ihmeissämme nousimme hissillä kolmanteen päättäen aloittaa vakiokokoelmasta.

Hissistä poistuessamme näimme käytävässä Pinheiron maalauksen The Lion Group vuodelta 1885. Se kuvaa lukuisia portugalilaisia taiteilijoita ja taidevaikuttajia juomingeissa pöydän ympärillä. Taulu toi Ninalle heti mieleen Gallen-Kallelan teoksen Symposium. Mahtoikohan Akseli saada inspiraatiota maalatessaan teostaan vuosia myöhemmin.

Muu kokoelma poikkesi hienosta teoksesta täysin eikä vedonnut meihin lainkaan. Juhalle Alberto Carneiron puutyö ”Tola wood” toi mieleen mahdollisen ensimmäisen hylätyn vedoksen Alien-hahmosta. Poistuimme museosta melko nopeasti. Lipunmyyjän ilmeen mukaan liian nopeasti.

Lippukassa oli sanonut, että samalla lipulla pääsee myös korttelin toisessa päässä olevaan näyttelyyn. Päätimme mennä katsomaan periaatteella, ettei se voi olla heikompi esitys. Olimme väärässä. Itse talo oli hienosti kunnostettu ja sisätilat maalattu puhtaan valkoisiksi. Yksi kiinnostavimmista tauluista oli kuin joku olisi pyyhkinyt liitutaulun huonosti fysiikan oppitunnin jälkeen.

Yhdessä huoneessa oli kasattu marmorilaattojen paloja torniksi, joka houkutti meitä pelaamaan sillä jengaa. Toisessa huoneessa oli erilaisia puunpaloja ja rimoja naulattu yhteen sikin sokin. Juha antoi teokselle nimeksi: ”Siitä piti tulla lintulauta”. Poistuimme nopeammin kuin edellisestä näytöstilasta. Eri lipunmyyjä – sama ilme.

Nina halusi kurkistaa sisälle Teatro Nacional de São Carlos -oopperataloon, joka yhdistelee neoklassista ja rokokoota. Talon edessä oli joukko roudareita tuomassa esityslaitteita ja etuovi oli auki. Ninan katsoessa ovesta tuli sisältä rouva, joka kysyi – ensin portugaliksi – kuuluuko Nina orkesteriin. Lupaa käydä kuvaamassa sisällä ei herunut.

Palasimme Garretille ja kävimme nautiskelemassa jäätelöt Amorino-ketjun jäätelöbaarissa. Matkalla ruokaostoksille ihailimme muutamaa ostoskadun upeista liiketiloista, joiden koristelussa oli enemmän taidetta kuin vierailemassamme museossa. Kävimme tutussa Pingo Doce kaaoksessa hakemassa kunnon lastin ruokaa mukaamme asunnolle, jossa vietimme iltaa täydennellen edellisen päivän kertomuksia.

Yksi kommentti artikkeliin ”Taidetta tai MNAC

Vastaa