Belém gourmet

Julkaistu Kategoriat Portugali 2016Avainsanat ,

Olimme päättäneet retkeillä Lissabonin länsireunalle, jossa sijaitsee Belémin esikaupunki. Kuuma aurinkoinen sää tervehti meitä jälleen ennen kuin pujahdimme Baixa-Chiadolta metroon.

Vaihdoimme Cais de Sodrella Cascaisiin menevään junaan ja ajelimme kolme pysäkinväliä Belémiin. Kuljimme puiston läpi osuen sopivasti legendaarisen Pastéis de Belém -konditorian kohdalle. Ulkopuolella olevasta jonosta huolimatta päätimme käydä katsomassa tarjontaa.

Lähempänä huomasimme jonon olevan myyntitiskille. Änkesimme ihmismassan läpi kahvilan puolelle, jossa jonotimme pöytää hetken aikaa. Virkistävien juomien lisäksi tilasimme yhden Pastel de Belém -leivoksen, joka on kaikkien nata-leivosten äiti.

Olimme nähneet nata-leivoksia myyviä paikkoja koko Portugalin reissun ajan, mutta tämä oli ehdottomasti se paikka, jossa sitä piti maistaa. Lehtevän taikinan ympäröimä muna-vaniljakastikeleivos nautitaan ripottelemalla sen päälle tomusokeria ja kanelia halunsa mukaan. Kieltämättä leivos oli aivan fantastisen hyvän makuinen.

Jatkoimme matkaa kohti Mosteiro dos Jerónimos -luostaria, jota rakennettiin manueline-tyyliseksi koko 1500-luku. Valtavassa rakennuksessa on nykyisin parikin museota. Muutama muukin oli päättänyt vierailla siellä sunnuntain ratoksi. Meitä ei innostanut lainkaan seisoa pitkässä jonossa auringon paahtaessa armotta.

Kävelimme joen rantaan katsomaan osittain rakennustelineiden alla olevaa löytöretkien monumenttia. Lounasaika oli jälleen käsillä, joten päätimme käydä katsomassa vieressä olevan Portugália Cervejaria -panimoravintolan tarjonnan. Lista näytti hyvältä, mutta tilaa olisi ollut vain ilmastoimattomalla terassilla.

Tarjouduimme odottamaan pöydän vapautumista mukavan viileän ravintolasalin puolelta. Hyvin ystävällinen henkilökunta tyhjensikin pikaisesti seuraavan vapautuneen pöydän meille. Tilasimme Royal Seafood -annoksen ja ranskanperunoita sekä Juhalle lisäksi katkarapuja valkosipulikastikkeessa.

Hummeria (kyllä – uudelleen), taskurapua sekä erikokoisia katkarapuja sisältävä annos oli valtavan hyvää. Valkosipulikatkaravut olivat käytännössä sama annos kuin Juhan suosikki alkuruoka Shrimps Baiou helsinkiläisessä Santa Fe -ravintolassa. Nämä vaan olivat vielä paljon laadukkaampia katkarapuja. Nautimme vielä jälkiruoat ja espressot ennen kuin oli aika lähteä takaisin ulos kärventymään.

Onneksi mereltä puhaltava tuuli piti olon siedettävänä kävellessämme katsomaan Belémin tornia. Torniin sisälle oli sen verran jonoa, että ihailimme sitäkin vain ulkopuolelta. Torre de Belém rakennettiin 1500-luvun alussa pienelle saarelle Tagus-joen suulle puolustamaan Lissabonia.

Tornin puolustamisesta tuntui vastaava poliisi, joita oli paikalla puolen tusinan autollisen verran osa varustettuna konepistoolein. Mitään syytä moiseen emme nähneet. Sinivuokot seisoskelivat enimmäkseen puiden varjoissa jutellen keskenään katsellessaan turistien grillautumista auringossa.

Päätimme retkeilyn riittävän ja suunnistimme takaisin juna-asemalle, josta ajelimme metrolla jatkaen Rossiolle – siis metro-Rossiolle. Kävimme kahvila Nicolassa nauttimassa virvokkeita ja istuskelemassa mukavan varjoisalla katuterassilla ennen paluuta asunnolle.

3 kommenttia artikkeliin ”Belém gourmet”

  1. Ihanan näköinen merenantimista koottu tarjottava. Suosittelen, kun palaatte kotiin, Neitojenrannan ravintolaa Herttoniemessä. Ei Thalassaa, vaan sitä vastapäätä
    olevaa, jonka nimeä en muista. Kun kiittelin rapujen kokoa, kertoi tarjoilija
    heillä olevan suurimmat ja parhaat jättiravut. Ja söin vain salaatin.

  2. Teillä oli vilvoittava tuuli apunanne rannalla kävelyllänne. Se kuului myös videopätkällä. Nata-leivoksesta muistuu mieleeni, kuinka minulla kävi huru- ukkojen matkalla. Oppaamme kertoi, että Sintrassa tehdään Portugalin parhaat Natat. Hän hannkki muutamille meistä haluamamme määrän. Laitokin ne minibaarin kylmään odottamaan Suomeen lähtöämme. Lentokoneessa totesin olevani ilman Natoja, jotka olivat edelleen minibaarin kylmässä odottamassa lentoa Suomeen.

    1. Onneksi tuuli! Vaikkakin se tuntuu täällä ajoittain samalta kuin hiustenkuivaajasta tuleva lämmin ja kuiva hönkäys. Oih, voihan Nata! Sintrassa emme noita herkkuja huomanneet maistaakaan.

Kommentointi on suljettu.