Matkajärjestelyjä

Aamun sähköpostissa oli tieto, että Air Francen lakko puraisi meihinkin. Lissabonin ja Pariisin välinen lento oli peruttu. Siten Finnairin operoimasta jatkoyhteydestä Helsinkiin ei myöskään ollut iloa. 

Saamassamme sähköpostissa luvattiin palata mahdollisimman nopeasti asiaan vaihtoehdon löydyttyä. Viestissä ollut yhteydenottonumero oli jatkuvasti varattu. Edes jonottamaan ei päässyt.

Päätimme käydä lounaalla Ninan kaverin vinkkaamassa ravintolassa. Kävelimme ravintoloiden reunustamaa Rua Portas de Santo Antãoa jälleen turhan iholle änkeäviä sisäänheittäjiä väistellen. Solar Dos Presuntos -ravintolalla ei ollut sisäänheittäjää, joten laadun tunnisti jo siitä.

Ystävällinen hovimestari laski käden Juhan olalle portugalilaiseen tapaan näyttäessään meille vapaan pöydän. Erittäin siisti ruokasali oli kalustettu ja katettu aivan fine dining -tyyliin, mutta rekvisiitta oli kuin sporttibaarissa. Seinät olivat kirjaimellisesti täynnä ravintolassa vierailleiden julkkisten kuvia tai karikatyyrejä.

Halusimme hyviä meren antimia ilman askartelua. Ninan annos oli hummeria ja katkarapuja riisillä. Juha tilasi samanlaisen curry-versiona. Annokset olivat todella runsaat toisin kuin jonkun suomalaisen ruokalan kolme pientä katkarapua riisipedillä. Ruoka oli myös aivan valtavan hyvää.

Koska olimme bonganneet aivan vierestä kiinnostavan näköisen kahvilan otimme vain pienet jälkiruoat Ninan sorbetin ja Juhan jäätelöpallon muodossa. Olisi kannattanut ottaa kahvitkin. Viereisen kahvilan sisällä oli todella outo tunnelma ja kahvi oli karseinta mutavelliä, jota meille on ikinä tarjottu. Se oli jopa pahempaa kuin Nespresso-kapselikahvi.

Päätimme kokeilla jälkiruokaratkaisua uusiksi Avenida Liberdadella olevassa Fábrica da Nata -konditoriassa. Maukas leivos sijoittui hienosti hopealle heti Belémin alkuperäisen jälkeen ja kahvikin oli ihan kelvollista. Ninan puhelin ei löytänyt kenttää, joten päätimme palata asunnolle yrittämään yhteydenottoa Air Franceen.

Olimme saaneet sähköpostitse uudet liput – maanantaille! Mitään viittausta siihen miten majoituksemme järjestettäisiin kolmelle yölle ei tietenkään ollut. Viesti oli kuitenkin tullut KLM:ltä, josta alkuperäinen varauskin oli, joten siinä oli yhteysnumero Hollantiin.

Numeroon pääsikin jonottamaan ja jopa kohtuuajassa keskustelemaan edustajan kanssa, joka vaikutti oikein mukavalta. Toki varmasti myös siksi, että Nina oli oma iloinen ”hoidetaanpa-tämä-asia” -itsensä. Pienen pallottelun jälkeen meille järjestyi paikat Lufthansan lennoille Münchenin kautta perjantaina. Lento lähtisi jopa ihan ihmisten aikaan iltapäivällä, joten se oli alkuperäistä aamulähtöä parempi.

Aivan voittajafiilis vaati tietysti rankasti jäätelöä, joten suunnistimme suosikkipaikkaamme Rua Augustalle. Cafeteria São Nicolaun tuttu tarjoilija tervehti meitä riemastuneesti ja saimme aivan parasta palvelua banana split -jäätelöidemme kanssa.

Teimme vielä jäähyväiskierroksen Baixan pörinässä ja poikkesimme myös pienillä popup-ruokamarkkinoilla Praça da Figueiralla. Palasimme asunnolle valmistautumaan seuraavan päivän kotimatkaan.

3 kommenttia artikkeliin ”Matkajärjestelyjä

Vastaa