Sateinen Osaka

Olimme alunperin suunnitelleet sopeutumista aikavyöhykkeelle ja tutustumista Osakaan maanantaille. Sääennuste kuitenkin lupasi tiistaille sadetta, joten olimme muuttaneet Himejissä käynnin maanantaille. Siksi nukuimme tiistaina myöhään käyden välillä vain aamiaisella.

Sade oli kevyttä ja kuurottaista, mutta voimakas tuuli täytti katukuvan sateenvarjo edellä puskevista ihmisistä. Päätimme, että Osakan linnaan ei huvita tutustua tuiverruksessa. Ninan esitutkimuksissa oli löytynyt Tenjimbashisuji, joka on yli kaksi ja puoli kilometriä pitkä katettu ostoskatu.

Kävimme kahvilla hotellia vastapäätä olevassa Elmer’s Cafessa, johon olimme tutustuneet saapumispäivänä. Sitten ajoimme metrolla muutaman asemavälin ostoskadun hotellista kauempana olevaan pohjoispäähän ja liityimme kadun vilinään kulkien takaisinpäin kohti hotellia. Tenjimbashisuji oli kuin toisinto Himejissä kulkemastamme galleriasta, joskin jotenkin kuluneemman tuntuinen.

Yhtäkkiä kohdaltamme auenneesta ovesta kantautui valtava meteli. Kyseessä oli pelihalli,
jollaisia oli useita lyhyin välimatkoin. Meidän piti ihan poiketa yhteen sisäpuolelle katsomaan kuinka lukuisia ikäihmisiä istui tuijottamassa tyhjin silmin edessään räikeästi vilkkuvia näyttöjä metelissä, joka oli kuin suihkukoneessa moottorin takapuolella ilman äänieristystä.

Ruokapaikkoja oli tarjolla vähintään yhtä paljon kuin pelihalleja, joskin ruokalat olivat pieniä reikiä seinissä verrattuina valtaviin pelihalleihin. Suurin osa tarjonnasta oli kuitenkin pakattuna valmiiksi oletettavasti työssäkäyvien lounasaterioksi. Me sen sijaan halusimme jotain suoraan tiskin yli.

Sushi oli jälleen turvallinen valinta ja menimme sisään pieneen ravintolaan, jonka poikkeuksellisen hymytön iäkäs tarjoilija näytti meille paikat tiskin äärestä. Nautimme oikein maukkaita nigirejä, jotka valmisti meille tiskin takana häärivä kokki. Kunnioituksemme ruokaa kohtaan sekä paikallisten tapojen noudattaminen syödessämme selvästikin sulatti ikämiehet kahdelle gaijinille ja poistuessamme he olivat erittäin ystävällisiä.

Juha täydensi lounastaan hiukan myöhemmin kivannäköisen leipomon nakkipiirakalla. Liki tunnin haahuilun jälkeen ryhdyimme etsiskelemään kahvilaa. Ensimmäinen yritys oli todella miellyttävän näköinen paikka, jossa soi klassinen jazz. Se oli kuitenkin vapaan savuttelun kuppila, jonka ilmapiiri tuntui hengityksessä sen verran, ettemme jääneet.

Hiukan myöhemmin löytyi kahvila, joka oli kuin joku olisi tuonut perieglantilaisen pikkukylän kuppilan keskelle Japania. Seinät olivat täynnä kuvia Englannista ja muukin rekvisiitta oli brittiläistä. Kaikki oli niin viimeisen päälle yritettyä myyntitiskin yläpuolella olevaa joulukranssia myöten, että paikka oli jotenkin hauskasti vinksallaan.

Tarjolla olisi ollut jopa kello viiden tee siihen kuuluvaa monikerrostarjotinta myöten. Tyydyimme kuitenkin kahviin ja jäätelöön. Kahvi oli oikein hyvää ja vaniljajäätelöä oli annoksissamme vähintään litran kolmannes kummallakin.

Ostoskatu päättyi lähelle jokea. Palatessamme kohti hotellia pistäydyimme Life-nimisessä marketissa noutamassa illallisen mukaan hotellille yhdessä seuraavan päivän eväiden kanssa. Illallisemme oli – yllätys yllätys – sushia, jotka poimimme kaupan herkkutiskista valmiina bokseina.

Mainos marketin viherosastolla

Illalla suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa. Juha hankki verkosta tilaamalla voucherin yhdistelmälippuun, joka sisälsi matkat sekä pääsymaksut. Kun koko tilaus oli tehty, niin ohje sanoi, että voucher pitää olla tulostettuna paperille – loistavaa.

Juha sai hotellin vastaanoton erittäin ystävällisellä avustuksella paperikopion, jonka kokonaishinnaksi tuli 20 jeniä (noin sama sentteinä). Ottaessaan kaksin käsin vastaan tätä mahtavaa summaa respan tyttö kysyi aivan tosissaan: ”Tarvitsetteko kuitin?”

Vastaa