Kioto zen

Itse tehdyssä aamiaisessa on se hyvä puoli, että saa nukkua niin pitkään, kun haluaa. Aamiaisella suunnittelimme päivän reittiä ja tutkimme bussikarttaa. Se olisi toki ollut tarpeetonta, koska Akira neuvoi meille kaikki vaihtoineen. Aamupäivän sadekin oli sopivasti loppunut lähtiessämme päivän kierrokselle. 

Ensimmäinen kohteemme oli Kinkaku-ji -temppeli, joka tunnetaan paremmin nimellä Kultainen paviljonki. Jäätyämme bussista parin korttelin päässä temppelialueesta päätimme aloittaa kahvitauolla. Löysimme Zip Cafén, jonne noustiin kapeita ja jyrkkiä portaita toiseen kerrokseen.

Pikkuruisen kahvilan istumapaikat olivat kaikki ikkunaseiniä kiertävän tiskin ääressä. Siitä oli hyvät näkymät temppelin suuntaan vievälle kadulle. Juodessamme hyvänmakuista kahvia meitä viihdytti ponteva liikenteenohjaajarouva, jonka tehtävänä oli opastaa yksityisautot viereiselle pysäköintialueelle. Opastusta saivat myös jalankulkijat.

Tomera liikenteenohjaaja työssään

Kultainen paviljonki on yksi Japanin tunnetuimpia rakennuksia. Alunperin zen-munkiksi ruvenneen shogunin eläkehuvila on rakennettu muutamaan kertaan tulipalojen jäljiltä uudelleen ja nykyinen on vuodelta 1955. Sää oli lämmennyt lähes helteiseksi ja paviljonki loisti auringossa. Vaikka katselijoita oli paljon niin hyvin järjestelty ohjaus temppelialueen halki piti ihmisvirran tasaisena.

Mietimme hetken käymistä varikolla temppelin sisällä, koska olimme edelleen sukkasillamme. Huoli märistä sukanpohjista oli täysin aiheeton, koska tottakai huojennushuoneiden vakiovarustukseen kuului wc-tohvelit.

Suunnistaessamme seuraavaan kohteeseen jonotimme hetken väärällä pysäkillä ennen kuin huomasimme tarkastaa pysäkkiä käyttävien linjojen numerot. Vilkkaalla pysäkillä oli tietysti bussien täyttymistä ohjaava virkapukuinen mies, jolta Nina sai ohjeet oikean pysäkin löytämiseen.

Ryoan-ji zen-temppeli on tunnettu kivipuutarhastaan, jonka suunnittelija ja tarkoitus ovat mysteereitä. Puutarhan 15 kiveä on aseteltu siten, että riippumatta mistä katsoo, niin näkee enintään 14 niistä. Tämäkin temppeli oli alunperin ollut vauraan aatelisen huvila, joten satakielilattia lauleskeli hipsiessämme sukkasillamme temppelin käytäviä.

Seuraava etappi sisälsi parikin vaihtoa. Ajoimme ensin linjan 12 päähän, josta jatkoimme linjan 59 päätepysäkille ja bussivarikolla meidät ohjattiin lähtevän linjan 11 kyytiin. Arashiyaman alueella Kioton länsireunalla on zen-temppeli Tenryu-ji ja sen vieressä kuuluisa bambumetsä.

Lähikaduilla oli mukavan eloisa markkinameininki, jota ei edes sateiseksi muuttuva sää haitannut. Ehdimme vielä ennen sulkemisaikaa sukkastella temppelissä ja kulkea sen upean puutarhan läpi temppelialueen vieressä olevaan bambumetsikköön. Metsässä ollessamme saimme roiskeita lähistöllä kulkeneesta ukkosrintamasta.

Ukkoskuuro bambumetsikössä

Palasimme markkinakaduille, jossa ravintolavalintamme saa tämän kerran mennä sateisen kelin ja näköä haittaavan nälän piikkiin. Ruoka oli ihan kelvollista, muttei todellakaan hintansa veroista. Jos tarjolla ollut liha oli todellakin wagyu-härkää, niin se oli todennäköisesti menehtynyt oluen puutteesta johtuvaan masennukseen.

Paluureitti olikin sitten helppo. Linja 93 pysähtyi aivan ravintolan edustalla ja samoin aivan majatalomme lähistöllä. Illan pimeys oli jo laskeutunut sateisen Kioton ylle poiketessamme Lawson-marketin kautta hakemassa hiukan täydennyksiä.

Vastaa