Markkinat, Miguel ja Mayor

El Rastro on sunnuntaisin ja juhlapyhinä pidettävä Madridin suurin kirpputori. Kaupunginvaltuusto rajoittaa kojujen määrää myöntämällä enintään 3500 myyntilupaa. Emme laskeneet, mutta liikennejärjestelyin suljetut kadut ”lähettiläiden kaupunginosassa” olivat aivan täynnä kojuja.

Muista vierailemistamme markkinoista poiketen täällä kojujen tarjonta oli huomattavan yksilöllistä, kun muualla olemme usein saattaneet nähdä samaa krääsää joka kolmannessa kojussa. Lisäksi havaitsimme ainakin jonkinlaista alueellista keskittymää tuotetarjonnan suhteen. Esimerkiksi yksi torialue oli melkein ainoastaan antiikkia tai muuten vaan vanhaa kamaa myyviä kojuja.

Markkinameininkiä

Printtikankaista oli valtavasti tarjontaa niin vaatteina ja huiveina kuin kasseina, pussukoina ja narureppuina. Ruokakojuja emme nähneet lainkaan, mutta lähes kaikki markkinakatujen ravintolat ja kuppilat olivat auki. Potentiaalista asiakaskuntaakin oli riittävästi. Kulkeminen oli välillä kuin olisi yrittänyt päästä vaunusta toiseen ruuhkametrossa.

Pilvettömältä taivaalta paahtava aurinko sai meidät ajoittain hakeutumaan talojen viereen varjoon. Kiertelimme markkinoilla yhden tuoremehutauon sekä itse sekoitetun energiajuoman voimalla. Kierroksen lopussa mietimme lounaspaikan etsimissuuntaa istahtaessamme baariin nassuttamaan hieman perunalastuja juomien kanssa.

Ensimmäisen lounaskohteemme oli Nina bongannut matkaoppaista, mutta markkinoiden ulkopuolella sijaitsevalla hiljaisella sivukadulla oleva taverna oli kiinni vaikka Googlen ilmoittama aukioloaika muuta väittikin. Suunnistimme seuraavaksi hotellimme respan Alinan suosittelemalle ravintolakadulle, jossa tarjontaa olikin runsaasti.

Muutaman listojen tavailun jälkeen löytyi La Taberna los Huevos de Lucio. Jos ravintolan ilmapiiriä kuvailisi vilkkaan eloisaksi, niin syyllistyisi lievää törkeämpään aliarviointiin. Ahtaassa ja meluisassa ravintolassa oli kuitenkin lämpimän kotoinen tunnelma ja monipuolinen ruokalista. Palvelu oli madridilaisella mittapuulla jopa ystävällistä ja ruoka oli oikein hyvää.

Ruokailun jälkeen kuljeskelimme kohti kaupungintalon aukiota. Kadut olivat niin hiljaisia, että kontrasti päivän aiempiin kokemuksiin oli samalla sekä rauhoittava että aavemainen. Myös Plaza de la Villa oli tyhjä ja hiljainen. Jatkoimme San Miguelin aukiolle, jonka reunassa on Mercado de San Miguel. Metallirunkoisessa rakennuksessa on noin 30 gourmet-myymälää ja se on yksi Madridin suosituimpia turistikohteita. Nautimme siellä jälkiruoat ja kahvit.

Seuraavaksi kävimme kiertelemässä Plaza Mayorilla, jossa pysyttelimme aukion reunaa kiertävien pylväskäytävien suojassa käyden vain auringossa ottamassa kuvia aukiolta. Nykyisin ravintoloiden reunustama aukio oli aikanaan julkisten teloitusten pitopaikka. Jatkoimme matkaa kulkien viehättäviä ja eloisia pikkukatuja kohti Sol-aukiota.

Kellopeli pikkukadulla

Pitihän aurinkoisena päivänä saada jäätelöä. Olimme ohittaneet jo monta tarjoajaa, koska olimme lukuisilla reissuillamme – erityisesti Italiassa – oppineet miltä jäätelöbaarin kulhojen tarjonta ei saa näyttää, jos haluaa laadukkaan makuelämyksen. Päädyimme testaamaan La Mallorquina -konditorian artesaanijäätelöt. Yläkerran salongissa nautimme maistuvat banana split -annokset kahvien kera.

Koska Sol-aukio oli jo meille erittäin tuttu, kiertelimme takaisin hotellille rauhallisia pikkukatuja pitkin. Hotellilla Nina kävi läpi päivän kuvamateriaalia Juhan pitäessä myöhäisen siestan.

Vastaa