Retiro-puisto

Nukutti niin makeasti, että herätys sai siirtyä. Aamupalan vihdoin nauttineina lähdimme kaupungille. Aurinko paistoi jälleen pilvettömältä taivaalta ja päivästä oli luvassa todella lämmin.

Päätimme juoda aamukahvit hiukan kauempana. Laskeuduimme Sol-aukiolta metroon ja ajoimme Bilbao-asemalle. Sen vieressä sijaitsee Café Comercial, joka on 1887 perustettu kahvilakulttuurin helmi. Istuskelimme nauttimassa ilmapiiristä kauniin kahvilan tiskin äärellä ja taustalla soi 40-luvun amerikkalainen swingi.

Kupposten jälkeen palasimme maan alle ja ajoimme metrolla Retiro-puiston luo. Joissain aiemmin käymissämme puistoissa ei ollut kioskeja, joten päätimme varmuuden vuoksi etsiä ensin kaupan saadaksemme vettä sekä pientä suolaista kuuman päivän eväiksi.

Noustuamme maan pinnalle näimme heti aseman vieressä kirjaimellisesti kivijalkamyymälän. Pikku kauppaan kuljettiin katutasolta ovesta, jossa lyhytkin sai kumartua ja sitten laskeuduttiin muutama porras vielä alaspäin. Jatkoimme hankintojemme kanssa puiston puolelle, jossa heti portin sisäpuolella oli ensimmäinen puiston lukuisista kioskeista.

Kuljimme puiston keskuskäytävää, jonka pohjoispäässä on tekojärvi ja sen vastarannalla kuningas Alfonso XII:n kookas muistomerkki. Pienelle neliskanttiselle järvelle voi vuokrata soutuveneen ja niitä olikin melkoinen armada kieppumassa lammella.

Laulava lapsikatras

Hiukan etelämpänä puiston suojaisemmassa osassa puiden katveessa on upea neoklassinen Velázquez-palatsi. Se on näyttävä kaksivärisistä tiilistä tehty paviljonki, jonka seinissä on myös hienoja keramiikkamosaiikkeja.

Jatkaessamme paviljongilta eteenpäin kuulimme englanniksi käydyn keskustelun loppuosan. Puistokäytävän reunassa myi iäkäs mies oletettavasti omia moderneja taideteoksiaan ja englantia puhuva perhe oli juuri ostanut häneltä yhden. Oli jotenkin hellyttävää kuulla vanhan miehen kiittävän sanoen: ”This was a good day. I sold one.”

Pienen kauniin tekolammen kupeessa sijaitsee Kristallipalatsi. Se on 1887 rakennettu metallirunkoinen lasipaviljonki, jonka esikuva on Lontoon Crystal Palace. Alunperin eksoottisten kasvien näyttelytilassa pidetään nykyisin vain taidenäyttelyitä.

Istuskelimme pitkään penkillä puiden varjossa ihailemassa kuvaa, jonka muodostivat itse paviljonki, lampi suihkulähteineen ja vesiputouksineen sekä siellä uiskentelevat mustat joutsenet, sorsat ja sadat kilpikonnat, joista osa otti aurinkoa lammen reunavalleilla.

Lasipalatsin lammella

Päivä oli kirkas ja kuuma, mutta ajoittain puhaltelevat raikkaat tuulenhenkäykset pitivät olon mukavana varsinkin varjossa. Nähtyämme mielestämme riittävästi puistoa suunnistimme kohti Pradoa. Saimme vielä odottamattoman lisämausteen osuessamme Retiron puutarha-alueeseen, joka on puiston läntisen portin edustalla. Kuljimme upeiden kukkaistutusten lomitse ulos puistosta.

Päätimme valita lounasravintolan ilman esitutkimista vain kuljeskelemalla pikkukatuja kohti majapaikkaamme. Melko pian löytyi Cerveceria Cervantes, joka näytti sopivan kutsuvalta. Valinta osoittautui oivalliseksi ja nautimme jälleen kerran erittäin maukkaan lounaan. Käväisimme vielä ECI:ssä hakemassa täydennyksiä ja eväitä seuraavan päivän retkelle.

Vastaa