Murcia city

Aamutoimien jälkeen lähdimme katsomaan millainen on yliopistokaupungin lauantai. Sattuneesta syystä katselimme naapurustoamme hiukan enemmänkin ennen kuin päädyimme viivasuoralla valtakadulla olevalle raitiovaunupysäkille.

Kevyehkö ja matala ratikka kulki pehmeästi. Selvästi huomasi, ettei täällä kaluston tarvitse kestää lunta ja jäätä. Jäimme kyydistä Plaza Circular -pysäkillä ja kävelimme ottamaan ensin pienen taideannoksen. Uneliaat kadut paahtuivat yli kolmenkymmenen asteen helteessä, jota viilensivät ajoittaiset tuulenpuuskat.

Museo de Bellas Artes de Murcia on kompakti läpileikkaus alueella vaikuttaneiden taiteilijoiden töistä 1500-luvulta 1900-luvulle saakka. Kuljeskelimme rauhallista tahtia läpi kolmessa kerroksessa olevat yhdeksän salia. Museossa ei saanut kuvata, mutta Nina nappasi yhden otoksen salista, jossa oli Bartolomé Esteban Murillon kaksi taulua. Nina oli ihastunut hänen töihinsä nähdessään niitä Madridin Prado-museossa.

Suuntasimme keskustan kapeille kaduille, joista osa oli suojattu auringolta kolmannen kerroksen korkeudelle talojen väliin viritetyillä tekstiileillä. Lounashyörinä oli parhaimmillaan saapuessamme Plaza Floresilla olevaan La Tapa -ravintolaan, jonka Nina oli löytänyt matkaoppaasta.

Nopeasti toimivat tarjoilijat olivat hyväntuulisia ja laskivat leikkiä keskenään. Kiireajasta huolimatta täydessä ravintolassa oli mukavan rento ilmapiiri. Nautimme todella maukkaita tapas-annoksia istuskellen sisäpuolella baarituoleilla tiskin ääressä. Ninan valitsema mustekala (pulpo) lime-öljyllä ja ”nestemäisellä savulla” oli erityisen hyvää.

Lounaan jälkeen suunnistimme katedraalille, jota rakennettiin 270 vuotta (1521 – 1791). Iglesia Catedral de Santa María en Murcia on sekoitus eri aikakausien arkkitehtuuria. Tämän näkee erityisen hyvin kellotornissa, jossa on viittä tyyliä renesanssipohjasta neoklassiseen huippuun. Harmiksemme sisälle olisi päässyt vain ohjatulla kierroksella museon kautta, joten jätimme sen väliin.

Seuraava kohteemme oli 1847 perustettu Real Casino Murcia, joka nimestään huolimatta on yksityinen klubi. Erityisesti sisältä upean rakennuksen julkisiin osiin pohjakerroksessa pääsee kiertelemään audio guiden kanssa viitosella. Juha ei viitsinyt testata vastaanoton kaverin huumorintajua ja leffatietämystä esittäytymällä; ”My name is Noro – Juha Noro.”

Kasinokierroksen jälkeen menimme nauttimaan italialaistyyliset jäätelöt Ninan löytämään jäätelöbaariin. Nautiskelun jälkeen palasimme ratikalla kämpille tyytyväisinä pikku kaupunkikierrokseemme.

Illalla Nina julisti sodan pikkumuurahaisten ”pataljoonalle”. Lattia pestiin etikkavedellä ja murkkujen reitille sekä mahdollisiin sisääntulokohtiin ripoteltiin suolaa.

Vastaa