Leppostelua

Lepopäivän asunnolla katkaisi vain lounastaminen ”kantapaikassamme” eli kävimme El Barrilerossa lounaalla. Ravintolassa oli huomattavasti vilkkaampaa kuin pari päivää aiemmin, mutta onnistuimme saamaan pöydän.

Tarjoilijamme oli salilla viihtynyt nuori mies, jonka englanti oli samalla tasolla Juhan espanjan kanssa. (Juha  ei puhu espanjaa kymmentä sanaa enempää.) Ravintolan ruokalistastakaan ei ollut englanninkielistä versiota. Saimme kuitenkin tilaukset tehtyä erinäisten sanakirjojen avulla ja osoitellen ruokia tapastiskiltä.

Ruoka oli jälleen erinomaisen hyvää. Kovasti yrittänyt tarjoilijamme turhautui hieman jälkiruokien kohdalla, kun haluamiamme ei ollut enää jäljellä näin lounasajan loppupuolella ja hänen suosittelemansa ei meille oikein iskenyt. Maksettuamme pelkkien kahvien jälkeen Juha sai kaverin hymyilemään huojentuneesti käyttämällä kolmanneksen sanavarastostaan: ”Todos muy bien” eli kaikki oli hyvää.

Ninan ehdotuksesta hoidimme jälkiruoan etsimällä lähistöltä avoinna olevan paikan, josta saisi jäätelöä. Löysimme pienen elintarvikekaupan, joka oli niin pimeä, että se näytti suljetulta. Asiakas poistui juuri ovesta, joten menimme sisään. Ovenpielessä oli lupaavasti julistetaulu erilaisista jäätelöistä.

Yritimme ensin tiirailla tavararöykkiöiden seassa olevaan kylmäaltaaseen itse löytämättä mitään sen sekamelskasta. Jostain putkahti luoksemme alaikäisen näköinen kiinalaistyttö, joka kysyi – espanjaksi toki – voisiko auttaa. Osoitimme ovenpielen taululta haluamanne ja tyttö melkein sukelsi kylmäaltaaseen, kunnes nousi pinnalle saaliimme kanssa.

Vastaa