Murcia – Barcelona

Kahden totaalisen lepopäivän jälkeen piti herätä jälleen melko aikaisin. Sergion isä José tuli kahdeksalta aamulla viemään meidät rautatieasemalle. Sergio oli sanonut sekä tuloaamuna että vahvistusviestissään kyydin järjestymisestä, ettei hänen isänsä puhu englantia. José itse kertoi saman asian meille espanjaksi pahoitellen – kolme kertaa.

Olimme todella ajoissa asemalla, koska olimme varautuneet huoneiston katselmukseen sekä aamuruuhkaan ja kumpaakaan ei ollut. Irvistelimme kupposet Lavazza-kuraa saadaksemme tekosyyn istua ilmastoidun asemabaarin pöydässä kuluttamassa aikaa.

Juna lähti kutakuinkin ajoissa. Tämä juna oli siisti ja kulki melko pehmeästi. Alicanten jälkeen rata kulki melkein koko ajan aivan rannan tuntumassa. Seitsemän tunnin matkaan mahtui parhaimmillaan 180 km/t nopeutta ja satunnaisia pysähtymisiä keskellä ei-mitään.

Ilman kosteus lisääntyi selvästi Costa Bravalle saavuttaessa ja ulkolämpötilan laskemisen hiukan alle kolmenkymmenen huomasi jopa ilmastoidussa junassa sisällä. Barcelonassa kävelimme maan alla suoraan metrolle ja ajoimme asuntoa lähimpänä olevalle Poble Sec -asemalle. Viimeistään maan pinnalle noustuamme tunsimme helteen olevan selvästi erilaista kuin Murcian kuivan paahteen.

Huoneistomme on Booking.com-sivustolla nimellä ”Idyllic Apartment with Terrace”. Meidät otti vastaan erittäin raskaana oleva emäntä ja hänen nuorempi kollegansa. Molemmat puhuivat hyvää englantia. Muodollisuuksien jälkeen kotiuduimme asuntoon, joka on ihan tilava vaikka sen idyllisyydestä voisikin olla montaa mieltä.

Kävimme vielä pienellä kierroksella lähikaduilla. Läheinen Blai-katu on täynnä ravintoloita, joiden tarjonta on lähes pelkästään pinchoja. Ne ovat pitkän coctail-tikun avulla yleensä patonginpalasen päälle kasattuja snackejä. Toisin kuin tapakset, pinchoja ei tilata pöytään annoksina.

Homma toimii siten, että kukin valitsee tiskistä haluamansa määrän erilaisia pinchoja. Edullisimmat maksavat euron ja kalliimmista raaka-aineista tehdyt, joissa on punaisella merkitty tikku, vajaan kaksi euroa. Aterian päätyttyä lasku määräytyy laskemalla tikut. Nina kokeili paria, jotka tulkitsi turvallisiksi, Juhan maistellessa puoli tusinaa. Hyviä olivat.

Iltapalan jälkeen etsimme lähimmän kookkaan marketin. Löysimme Consum-ketjun kaupan parin korttelin päästä asunnolta. Kovinkaan kummoinen se ei ollut, koska olimme ehtineet tottua Mercadonan hyvään valinnanvaraan. Poimimme välttämättömät kotitarpeiksi.

Vastaa