La Rambla ja Palau Güell

Ajoimme metrolla Catalunya-aukiolle. Jätimme aukioon tutustumisen toiseen kertaan ja lähdimme kävelemään alas La Rambla -bulevardia. Sulauduimme ajokaistojen välissä olevan kävelyosan ihmisvilinään ja ihailimme katua reunustavia upeita taloja.

Puut varjostivat vain hiukan pilvettömältä taivaalta porottavalta auringolta. Oletettavasti kaupunki oli puuttunut asiaan tai yleinen poliisin näkyvyyden lisääntyminen oli siistinyt pois huijareita ja lapsikatraiden kanssa kerjääviä, koska sellaisia ei näkynyt lainkaan toisin kuin Juhan aiemmilla vierailuilla.

Kiertelimme La Boqueria -ruokamarkkinoilla ihailemassa tarjontaa vaikkemme nauttineetkaan mitään tällä kertaa. Suosittuihin paikkoihin oli oikein jonoja. Kävimme nautiskelemassa lounaan sivukadulla olevassa Restaurant En Villessä. Ninan kampasimpukat olivat aivan erityisen hyviä.

Toiselta kapealta sivukadulta löytyi kahvila Caelum, jonka valikoimassa on myös Ninalle sopivia herkkuja. Kahvitauon aikana näimme viereisellä kadulla muutamia valtavia kulkuehahmoja, jotka olivat menossa Ramblan suuntaan. Kävimme myös pyörähtämässä Plaça Reial -aukiolla.

Seuraava kohteemme oli Palau Güell -kaupunkipalatsi, jonka Antoni Gaudí suunnitteli miljonääri Eusebi Güellin toimeksiannosta käytännöllisesti katsoen rajattomalla budjetilla. Nuoren arkkitehdin nerous näkyy lähes kaikissa yksityiskohdissa, jotka ovat sekä kauniita että erittäin toiminnallisia. Esimerkkinä vaikka kadulle johtavat portit, joiden rautaornamentit on suunniteltu siten, että kadulle eli valoisaan päin näkyy hyvin, mutta hämärämpään sisäpuoleen ei kadulta näe oikeastaan lainkaan.

Aivan oma lukunsa on palatsin keskellä suomalaisittain toisesta kerroksesta ylös asti ulottuva halli, jonka parabolisella kattokupolilla varustettu tila on akustisesti loistava musiikin kuunteluun. Lisäksi ylempien kerrosten makuuhuoneiden yhteydessä on erilliset pienet huoneet, joista voi kuunnella keskihallissa soivaa musiikkia.

Useissa huoneissa on esimerkiksi pylväikköjen tai katon muotoilulla luotu illuusiota todellista suuremmasta tilasta. Onkin vaikea uskoa, että palatsi on rakennettu vain noin 500 neliömetrin pohjapinta-alalle. Myös materiaaleja on käytetty upeasti. Esimerkiksi keskihallin kupolin päällä olevan tötterön ulkopinnoite on kierrätyskiveä.

Illallista varten ajelimme metrolla takaisin Espanya-aukiolle ja nousimme jälleen Arenas-kauppakeskuksen katolle. Tällä kertaa valitsimme ravintolaksi La Tagliatellen eli saman italialaisravintolaketjun kuin missä söimme Cartagenassa. Täälläkin tarjonta oli oikein hyvää. Kuvasimme vielä iltanäkymää Palau Nationalin edustalla olevan suihkulähteen suuntaan ennen laskeutumista katutasolle.

Kotikorttelissamme oli alkanut iltakahdeksalta Poble Sec -kaupunginosan vuoden tärkein festivaali eli Diada del Foc. Parin kadunpätkän matkalla pirunsarvisin hupparein varustautunut porukka paukutteli sähikäisiä ja noitapillejä huumaavan rummutuksen säestyksellä. Mukana oli myös pari lohikäärmettä, joiden kynsiin vaihdettiin pyrotekniikkaa aina edellisten sammuttua.

Diada del Foc – tanssiva lohikäärme

Vastaa