Encants ja Barceloneta

Ajelimme metrolla toistaiseksi pisimmän matkan pysäkinväleinä laskien itäiseen kaupunginosaan. Nousimme maan pinnalle Glòries-asemalta ja silmiemme eteen avautui näkymä, jota ”koristi” Torre Glòries (entinen Torre Agbar). Siistilläkin mielikuvituksella varustettu henkilö saisi siitä vain yhden mielikuvan.

Varsinainen kohteemme oli kuitenkin Encants eli Barcelonan kuuluisin kirpputori. Se sijaitsee kyseiseen tarkoitukseen rakennetussa tilassa, jonka kattaa korkea ja alaspäin peilaava katos. Kuulimme jo kaukaa myyjien huudahtelua ennen kuin saavuimme katoksen alle.

Kirpputorilla on selkeästi eri tasoisia myyntitiloja. Keskellä aluetta ovat ”harrastelijat”, joiden tavarat ovat omilla pöydillä tai suoraan maassa. Aluetta reunustavat käytävät, joiden varsilla on suuria rulokaappeja muistuttavat lokerot vakiomyyjille. Sitten ovat vielä aivan liiketilojen kokoiset syvemmät kopperot, joiden otsalaudoissa on firmojen nimiä.

Avoimen keskiosan ympäri kiertää nouseva käytävä, jonka varrella pysyvämmät liiketilat ovat. Tavaraa on tarjolla aivan laidasta laitaan. Nina löysi itselleen todella pirteän näköiset kengät erään vakiomyyjän valikoimista. Juha ihasteli leffatavaraa täynnä olevaa liikettä, mutta jätti silti stormtrooper-kypärän ja oikeita ääniä päästelevän R2D2 -pienoismallin ostamatta. Aikamme kierreltyämme ajoimme metrolla seuravaan kohteeseemme.

Barceloneta on yllättävän modernia kaupunkisuunnittelua ollakseen rakennettu 1700-luvulla. Kolmion muotoiselle niemelle rakennettiin ruutukaavaan matalia kerrostaloja Ciutadellan linnoitustöiden takia muuttamaan joutuneille. Ajan mittaan siitä tuli myös kalastajien asuinalue. Upea hiekkaranta ja rantabulevardin lukuisat ravintolat ovat tehneet alueesta varsin vilkkaan.

Söimme lounaan Meson Barcelonetassa, jossa saa gluteenittomia vaihtoehtoja. Alkuruokana oli mustekalaa ja Juhalle myös valkosipulikatkarapuja. Pääruoaksi jaoimme merellisen paellan. Ruoka oli oikein hyvää.

Kävelimme rantabulevardia sen päässä olevalle uimarannalle saakka. Olimme suunnitelleet siirtyvämme satamasta lähtevällä köysiradalla Montjuic-vuorelle, mutta tunnin jonottaminen paahtavassa helteessä ei kiinnostanut. Ajelimme bussilla keskustaan, josta jatkoimme taas Espanyalle ja ostoksille ennen paluuta asunnolle.

Vastaa