Sagrada Familia

Meillä oli hyvää aikaa nauttia aamupäivästä ennen kuin lähdimme päivän pääkohteelle. Olimme ostaneet ennakkoon liput netistä päästäksemme itse valitsemaamme aikaan katsomaan Gaudín suurinta projektia.

Suoraan kohteeseen ei kulkenut metroa meille lähimpien ja jo tutuksi tulleiden asemien kautta. Päätimme patikoida hiukan pitemmälle mieluummin kuin ajaa vaihdolla, koska reitti Sant Antonin metroasemalle kulki läpi saman nimisen kaupunginosan. Paral-lel -kadun pohjoispuoli näytti mukavan eläväiseltä asuinalueelta.

Noustessamme metrosta maan pinnalle oli edessämme paahtavassa auringossa hohtava Basílica i Temple Expiatori de la Sagrada Família. Odottelimme hetken ennen siirtymistä sisäänkäynneille, kunnes varaamamme aika oli käsillä. Pienen jonovalinnan arpomisen jälkeen astuimme sisään porteista Syntymä-fasadin puolelta. Nimen mukaisesti kirkon ovia tällä oikeanpuoleisella seinustalla ympäröivät veistokset kuvaavat Jeesuksen syntymää.

Sisällä kirkossa Juha näki heti kuinka työt olivat edistyneet sitten hänen edellisen käyntinsä vuosikymmeniä aiemmin. Kirkon upea ja valoisa sisäpuoli näytti nyt käytännössä valmiilta, kun edellisellä kerralla oli kuljettu pitkin rakennuselementtejä kiertäviä lankkukäytäviä valonheittäjien loisteessa.

Gaudín metsästä inspiraationsa saanut haaroittuva pylväikkö kannattelee keveän lehvistön näköistä kattoa ilman raskaita ja suljettuja seinärakenteita. Vallankumouksellinen arkkitehtuuri tekee kirkosta valoisan ja avaran. Päivän kierron mukaan sävytetyt suuret lasimaalausikkunat värjäävät valon eri sävyillä eri puolilla kirkkosalia luoden taikametsää muistuttavan illuusion.

Lippuumme kuului mahdollisuus nousta yhteen torneista ja olimme varatessa valinneet kaupungin keskustan puolella eli vasemmalle olevan tornin. Torneja on kolmella sivulla yhteensä kaksitoista, mutta yleisö pääsee vain kahteen. Lyhyen jonottelun jälkeen siirryimme kahdeksan henkeä kerralla kuljettavaan hissiin, joka nosti meidät noin 50 metrin korkeuteen.

Hoikkien tornien kulkutilat ovat sen verran kapeat, että pikkuruisella näköalatasanteella sai pelata kuin ihmis-tetristä, jotta puoli tusinaa henkilöä pääsi vuorollaan napsimaan kuvia. Seuraavan hissillisen saapuessa aloimme siirtyä jo alas vievään portaikkoon, joka ei todellakaan soveltuisi ahtaan paikan kammosta kärsiville.

Alkumatkassa alas portaikko kiersi ulkoseinän puolta ja sen pienistä ikkunoista sai annoksia lähiseudusta ja kirkon rakenteista. Loppumatka kaikkiaan yli 400 portaan laskeutumisesta tapahtui keskeltä alas saakka auki olevassa tiukassa kierteessä, joka taas olisi tehnyt pahaa korkean paikan kammoisille.

Palattuamme lattiatasolle kaivoimme ovelta poimitut audio guidet esille ja lähdimme niiden kanssa uudelle kierrokselle kirkon ulko- ja sisäpuolella. Kierros alkoi Syntymä-fasadin puolelta ja päättyi vasemman sivun Kärsimys-fasadille, jonka modernin rouheat veistokset ovat peräisin 80-luvulta.

Kirkon rakentaminen on nopeutunut viime vuosina, kun Gaudín neroutta on päästy toteuttamaan tietokoneavusteisesti. Keskimmäinen ja korkein torni (175,5 metriä) puuttuu vielä ja pääoven Kunnia-fasadi on myös työn alla, joten nähtävää riittää seuraavallekin käynnille. Aikataulun mukaisesti vuonna 1882 alkanut projekti pitäisi saada purkkiin vuonna 2026, jolloin Gaudín kuolemasta tulisi kuluneeksi sata vuotta.

Kirkolta patikoimme vajaan kilometrin päässä olevaan Il Piccolo Foconeen, joka oli meille tuttu Sant Pau -sairaalapäivältä. Nina nautti jälleen mielipizzansa ja Juha kokeili eri vaihtoehtoa, joka myös osoittautui erittäin maukkaaksi. Tarjoilijamme oli selvästikin tunnistanut kielemme, koska poistuessamme hän sanoi meille ihan selvästi ”Kiitos”.

Kävelimme lähimmälle metroasemalle, josta pääsi ilman vaihtoja Espanyalle. Kävimme nassuttamassa jäätelöt Arenasin Amorinossa ennen kuin siirryimme ostoksille Mercadonaan. Vietimme iltaa asunnolla karsien valtaisaa kuvamateriaalia ja kirjoitellen matkakertomuksia.

Vastaa