Englantilainen kävely

Julkaistu Kategoriat Riviera 2018Avainsanat ,

Kauniin aurinkoinen päivä oli aivan täydellinen kävelylle Promenade des Anglais -rantabulevardilla. Ensin kuitenkin käyskentelimme jonkin aikaa vanhan kaupungin sokkeloissa.

Söimme lounasta La Tapenade Nice -ravintolassa, jonka markiisi väittää sen tarjoavan nizzalaisia erikoisuuksia. Ninan valitsema kokonaisena paistettu bassi oli todella hyvää. Myös Juhan ankanrinta maistui ihan hyvälle, mutta liekö nizzalainen erikoisuus ollut leikata pala siten, että lihaskalvo jäi sen keskelle ja jättää liha aivan punaiseksi. Ihan palasen alkupäätä lukuunottamatta edes sahalaitainen pihviveitsi ei pystynyt siihen.

Helteestä johtuen päätimme olla kiipeämättä Colline du Château -kukkulalle vaan lähdimme tallustelemaan rantabulevardia länteen. Kivikkoisella rannalla näkyi lukuisia auringonpalvojia. Rantabulevardilla oli kulkijoita kävellen sekä jokaisella mahdollisella lihasvoimalla kulkevalla pyörähärpäkkeellä. Lentokentältä lähti tasaisin väliajoin koneita, jotka kaarsivat merelle välttäen lentämästä kaupungin ylitse.

Kävelymme päätteeksi menimme sisään luksushotelli Negrescoon. Ystävällisesti asiaamme tiedustellut ovimies neuvoi meille tien hotellin alakerran baariin. Istahdimme upean koristeellisen tilan nurkassa olevaan pöytään, jotta voisimme nauttia koko näkymästä. Tilasimme vettä ja kupilliset Jamaica Blue Mountain -kahvia. Juha otti sen seuraksi vielä Remy Martin XO -konjakin.

Nautimme yli satavuotiaan hotellin kiireettömästä ilmapiiristä ja katselimme kuinka sulavasti muodollisesti pukeutuneet tarjoilijat palvelivat enimmäkseen rennosti pukeutunutta asiakaskuntaa. Yhdellä nuorehkolla miesasiakkaalla oli olkapäällään elävä papukaija, joka istui kiltisti samassa kohti katsellen ympärilleen ja tasapainoili miehen liikkuessa.

Ennen lähtöä kävimme kumpikin tahoillamme varsin värikkäissä helpotushuoneissa. Sen jälkeen ihailimme Kuninkaallista Aulaa. Sen keskellä roikkuu tsaari Nikolai II:n tilaama Baccarat-kristallikruunu, jonka yli 16 tuhatta kristallia heijastelivat kirkkaan salin upeasta kattoikkunasta suodattuvaa valoa. Salia kiertävässä käytävässä on taidetta enemmän kuin pienessä museossa.

Palailimme asunnolle Rue Massenan kävelykadun kautta, jonka tunnelma oli huomattavasti hiljaista sunnuntaita vilkkaampi vaikka kaupat olivat jo menossa kiinni. Ravintoloissa riitti porukkaa ja viimeiset shoppailijat katselivat illallisvaihtoehtoja. Eräästä porttikäytävästä lähti kaksi autoa pyrkien ulos kävelykadulta. Vastakkain olevien ravintoloiden terassien välistä piti siirtää mainoskylttejä syrjään ja joku avulias tarjoilija hätisteli ihmisiä huvittavilla huudahduksillaan (englanniksi) väistämään, jotta autot pääsisivät ulos ahtaasta välistä.