Villa Ephrussi de Rothschild

Vaikka ennuste lupasi tihkua niin päätimme pitää kiinni suunnitelmastamme käydä katsomassa Rivieran kuuluisinta huvilaa. Lähtiessämme asunnolta sää oli poutapilvinen ja aurinkoinen.

Kävimme ensin lounaalla vanhassa kaupungissa. Tämänkertainen ravintolavalintamme oli edellistä onnistuneempi. A L’Ecurie tarjoili Ninalle maittavan Nizzan salaatin ja Juhan punaisen mullon fileet kasviksilla oli erinomaisen hyvää.

Lounaan jälkeen kävelimme – yläpuolelta katsoen kelttiläistä ristiä muistuttavan – Modernin taiteen museon (Musée d’Art Moderne et d’Art Contemporain) eteen, josta lähtee bussi numero 81 Saint-Jean-Cap-Ferrat -niemelle. Bussin saapuessa melkein vartin myöhässä änkesimme muiden tapaan kyytiin.

Pienehkö bussi täyttyi ja saimme paikat viimeiseltä penkkiriviltä. Ilmastointi puhalsi niskaamme kuin Siperian talvinen arotuuli. Jouduimme pukemaan sadetakkimme kestääksemme puolen tunnin bussimatkan. Reitti kulki rantajyrkänteen puolivälissä kulkevaa tietä tarjoten hetkittäin hienoja maisemia alarinteeseen rakennettujen talojen kattojen ylitse.

Jäätyämme bussista Passable / Rothschild -pysäkillä pakkasimme sadetakit takaisin reppuihin ja lähdimme kapuamaan huvilalle vievää ajoväylää. Ostettuamme liput portin kyljessä olevasta shopista nousimme loppumatkan huvilan pääovelle. Vastaanotossa audio-guidet luovuttanut rouva oli toistaiseksi ainoa tapaamamme töykeä asiakaspalvelija.

Villa Ephrussi de Rothschild on upporikkaan perijättären Béatrice de Rothschildin rakennuttama huvila, joka puutarhoineen kattaa seitsemän hehtaaria Saint-Jean-Cap-Ferrat -niemen huipulta. Meillä oli hiukan jano, joten päätimme aloittaa huvilaan tutustumisen sen kahvilasta. Kuppilan listalla oli myös jäätelöannoksia, joten pitihän sellaisetkin tilata.

Nautiskelun jälkeen päätimme tutustua ensin puutarhaan. Käyskentelimme läpi eri teemoihin rakennettuja osia, kuten espanjalainen puutarha, japanilainen puutarha sekä ruusutarha yms. Palatessamme huvilan edustan puutarhaan olivat sen musiikin säestyksellä pomppivat suihkulähteet juuri lopettelemassa.

Herättelimme audio-guidet ja kuljimme sisällä huvilassa olevat tilat läpi opastuksen numerojärjestyksessä. Meille piirtyi kuva vahvasta, itsenäisestä ja persoonana värikkäästä naisesta, joka eli räväkällä tavalla belle epoque -aikakautta ja nautti myös vielä 1900-luvun alussa varsin miehisinä pidetyistä huveista. Aikakauden ilkikurisuus näkyy huvilan koristelussa ja esineistössä.

Tanssivat suihkulähteet huvilan loggiasta katsoen

Kierroksemme päätteeksi kävimme vielä uudelleen kahvilassa kupposilla. Huvila oli jo sulkeutumassa poistuessamme muistoesinekaupan kautta. Laskeuduttuamme päätien varteen saimme jälleen odotella noin vartin myöhässä tulevan bussin takaisin Nizzaan. Tällä kertaa saimme paikat vähemmän tuuliselta penkkiriviltä.

Vastaa