Viimeisen Nizzan päivän ohjelmaksi valitsimme käydä vanhan kaupungin ja sataman välissä olevalla Colline du Château -kukkulalla. Nina oli löytänyt netistä, että sinne pääsee hissillä, joten meidän ei tarvitsisi puuskuttaa rinnettä ylös helteessä.
Ensin kuitenkin päätimme lounastaa. Valitsimme Pasta Basta -ravintolan, jonka monivalintamenusta Juha otti naudanlihaa ja tagliatellea. Nina nautti tomaatti-mozzarella-salaatin. Ruoat olivat maukkaita ja tänään annoskoko oli maltillisempi. Siksi jatkoimme jälkiruoalle Pop-O-Thymiin, jossa otimme uusinnan alkuviikon maistuvasta lettukokemuksesta.
Kävellessämme rantakatua kukkulaa kohti tuntui helteisen päivän lämpö selvemmin kuin vanhan kaupungin varjoisilla kujilla. Hissi kukkulan laelle lähtee kolmisenkymmentä metriä kallioon porautuvan tunnelin päästä. Täysin automatisoitu hissipari kulkee katutasosta ylös siten, että toinen tulee alas toisen noustessa ylös.
Ylhäällä putkahdetaan ulos kapealle tasanteelle rintamasuunta merelle. Matalahko kaide varmasti lisäisi korkeita paikkoja kammoavan ahdistusta. Hissipömpeli pitää kiertää päästäkseen kukkulan puolelle. Rakennelma vaikuttaa siltä kuin alkuperäinen tarkoitus olisi ollut avata ovet kukkulan puolelle, mutta säästösyistä hankittiin hissit, joissa on ovet vain yhdellä puolella hissikoria.
Kiertelimme kukkulan laella maisemapisteeltä toiselle nauttien lämpimän auringonpaisteen ja raikkaan merituulen täydellisestä yhdistelmästä. Kesäpäivästä oli nauttimassa muitakin ja näimme myös pienen hääseurueen. Puiston eloisuutta lisäsi myös ryhmä koululaisia, joilla oli selvästikin meneillään suunnistustehtävä kukkulalle siroteltujen rastien löytämiseksi.
”Vanhojen tanssit”
Kierroksen jälkeen laskeuduimme alas portaita pitkin ja palasimme vanhan kaupungin kujille. Suunnistimme katedraalin aukiolle ja uusimme toisen miellyttävän kokemuksen viikolta eli nautimme jäätelöt Fenocchiolla. Tällä kertaa meitä palveli innokas, mutta säheltävä nuorimies, jonka – vanhemman tarjoilijan mukaan – ensimmäinen työpäivä ei ilmeisesti ollut mennyt ihan sujuvasti. Jäätelönautintoamme se ei kuitenkaan haitannut.
Käyskentelimme vielä jonkin aikaa vanhan kaupungin hyörinässä ennen paluuta asunnolle pakkaamaan seuraavan päivän siirtymää varten. Tutkiessamme kulkemisvaihtoehtoja alkoi niiden vähäisyys käydä ilmeiseksi. Seuraavan viikon rentoutumishotelli sijaitsi sen verran syrjässä, että päätimme vuokrata auton omaehtoisen kulkemisen mahdollistamiseksi.
