Espoo – Edinburgh – Crianlarich

Julkaistu Kategoriat Skotlanti 2018Avainsanat , ,

Tämä oli vaihteeksi niitä pikkutunneilla heräämistä vaativia loman aloituksia. Lentomme lähti hieman aamukahdeksan jälkeen. Aamun suurin yllätys oli, ettei Juhan laukussa ollut drooni eli multikopteri akkuineen herättänyt turvatarkastuksessa minkäänlaista reaktiota.

Kahden ja puolen tunnin lento sujui molempien nukahdellessa. Laskeuduimme aurinkoiseen Edinburghiin ennen aamuyhdeksää. Olimme ennakkovuokranneet auton ensimmäiselle viikolle. Sen sai noutaa käveltyämme noin puoli kilometriä Car Rental -kylttien osoittamaan suuntaan, josta löytyi erillinen rakennus täynnä eri vuokrausfirmojen tiskejä. Varsinkin Europcarin tiskeille oli valtaisat jonot.

Budgetin kahden palvelutiskin luo ei ollut lainkaan jonoa, joten muodollisuudet hoituivat nopeasti. Parkkipaikalta löytyi meille tutunoloinen automaattivaihteinen Golf. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuivatkin. Ratti oli tietenkin oikealla ja tämä laiska nokivasara oli aivan karvalakkimalli.

Autossa ei ollut navigaattoria, joten Juha halusi puhelimelle telineen, jonka avulla se pysyisi näkökentässä navigoitaessa. Vuokravirkailijalta saadun vinkin perusteella ajoimme ensin läheiseen Gyle-ostoskeskukseen. Sieltä löytyikin soveltuva yleisteline imukupilla. Ostimme myös tupakansytyttimeen kiinnitettävän USB-sovittimen, koska autossa ei ollut USB-portteja matkapuhelimen lataamiseen.

Sisäisen kellomme mukaan oli jo lounasaika. Ostoskeskuksen yhteydessä oleva Frankie & Benny’s -ravintola suostui tekemään Ninalle salaatin lounaslistalta vaikka heillä oli vielä aamiaiskaika. Juha tilasi aamiaislistalta. Ajatus selkeni kummasti saatuamme hyvää ruokaa.

Olimme matkustaneet vaelluskengät jalassa, koska ne olisivat vieneet liikaa tilaa käsimatkatavaroistamme. Juha oli jo vaihtanut pikkukenkiin ajamista varten, mutta Ninalla oli vielä isommat popot jalassa. Hän alkoi ihmetellä kuinka niillä astuminen tuntui oudolta. Käydessään ravintolan huojennushuoneessa hän huomasi toisen kengän pohjan alkavan murtua irti. Melkein täysi-ikäisiksi ehtineet Raichlet olivat tulleet polkunsa päähän.

Tämä pisti päivämme suunnitelman uusiksi. Pikainen nettiselaus puhelimilla löysi Edinburghin keskustasta Cotswold Outdoor -liikkeen, joka on paikallinen Partioaitta. Laitoimme osoitteen puhelimen navigaattoriin ja lähdimme kohti keskustaa. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes muutamaa sataa metriä ennen liikkeen osoitetta navi halusi ohjata meidät kävelykadulle. Ainoa vaihtoehto oli jatkaa suoraan ja Pricess Streetiltä sitten alkoikin varsinainen tökkiminen.

Ensin oli pakko ajaa rautatieaseman toiselle puolelle, jossa oli ensimmäinen mahdollisuus kääntyä takaisin kiertämällä vanha kortteli. Sieltä ei meinannut millään päästä pois, koska valot tukkivat kaistat ja kukaan ei älynnyt jättää tilaa risteävältä kadulta tulevalle. Sitten, kun tila löytyi, niin edessä odottanut päättikin lähteä peruuttamaan takaisin yksisuuntaiselle kadulle.

Sinä aikana Nina oli löytänyt kännykällä parkkitalon, jonne lähdimme suunnistamaan. Reitti takaisin rautatieaseman toiselle puolelle olikin sitten aivan tukossa, koska kaistoja oli kiinni tietöiden takia. Pääsimme vihdoin takaisin toiseen suuntaan Princess Streetiä vain havaitaksemme, että sen oli katkaissut kaksi poliisien pakettiautoa, joiden takana näkyi mielenosoitus. U-käännöksen jälkeen pysähdyimme kadunreunaan ja Nina etsi toisen parkkitalon, jonne lähdimme yrittämään.

Tökittyämme turistibusseja vilisevässä ruuhkassa aikamme huomasimme tämänkin jäävän yritykseksi. Parkkitalon paikalla oli valtaisa työmaa ja meidän piti ajaa linja-autovarikon pihalle päästäksemme lähtemään takaisinpäin. Tässä vaiheessa Juhalle riitti parkkitalojen etsiminen ja ajoimme vain lähemmäs liikkeen sijaintia. Tuurilla löysimme kadunvarsipaikan muutaman sadan metrin etäisyydeltä. Kolikkomme riittivät vajaan tunnin pysäköintiin, joten kävelimme ripeästi liikkeeseen.

Avuliaan myyjätytön avustuksella ja muutamaa mallia kokeiltuaan Nina löysi sopivat popot Scarpan mallistosta. Ehdimme takaisin autolle muutamaa minuuttia parkkiaikamme loppumisen jälkeen juuri sopivasti pysäköinninvalvojan ollessa lähestymässä kolmen auton päässä. Kello oli jo sen verran, että päivälle suunniteltu kävely Callanderin maisemassa jäisi tekemättä. Navigaattoriin asetettiin ensimmäisen majapaikan koordinaatit ja jonkin ajan päästä Edinburgh jäi taaksemme.

Trossachs-luonnonpuistosta alkaa Highlands. Tiet muuttuvat kapeiksi ja mutkaisiksi seuraillen jokien polveilua ja järvien rantoja. Ensimmäinen etappimme Ewich House on maatilan päärakennus Crianlarichin ja Tyndrumin välillä. Meidät otti vastaan emäntämme Silvia sekä aivan ADHD bordercollie Ellie. Kotiuduttuamme lähdimme etsimään illallista Tyndrumista.

Panoraama pikku huoneestamme

Ensiksi kuitenkin pysähdyimme huoltamolle tarkastamaan rengaspaineet, koska Golfimme oli alkanut varoitella renkaan paineen laskemisesta. Syy ei selvinnyt, koska kaikissa renkaissa oli jopa suositusta enemmän painetta. Söimme illallista Real Food Cafessa, jonka vehnätön versio fish and chips -annoksesta oli paras Nina koskaan maistama. Tosin se oli myös ensimmäinen hänen maistamansa.