Nuorena tuli luettua todella paljon, mutta työtahdin kiristyminen aiheutti aikanaan sen, että tarinat otti mieluummin vastaan visuaalisesti kerrottuina. Elokuvista tuli olennaisen tärkeä rentoutumismuoto. Keräilyharrastukseni alkoi samoihin aikoihin, kun DVD-levyt tulivat markkinoille. Aluksi ne olivat suhteettoman kalliita videoihin nähden, mutta nykyisin paikalliset DVD-hinnat ovat edullisia muuhun Eurooppaan verraten. Eniten käyttämäni ostopaikat ovat Anttilan TopTen-myymälät ja CDON.com.
Ensimmäinen asia, joka piti päättää, oli elokuvakokoelman järjestys. Päätin laittaa kokoelmani aakkosjärjestykseen joko elokuvan englanninkielisen nimen tai alkuperäisnimen mukaan. Luetteloa kokoelmasta pidän yllä vartavasten tarkoitukseen tekemälläni Excel-sovelluksella, josta on myös linkit IMDb elokuvatietokantaan.
Toistaiseksi on vielä vaikea sanoa miten aikaa kestäviä DVDt ovat, mutta jo ihan mekaanisestikin ne kestävät paljon enemmän katselua kuin videot. Keräilijälle DVD-levyn pieni koko mahdollistaa huomattavasti pienemmän tilankäytön videoihin verrattuna. Myyntikotelossaan DVD-elokuva vie noin puolet VHS-videon tilasta, joten vasta kotelon hylkäämällä pystyy hyödyntämään median pientä kokoa. Kokoelman kasvaessa olen päätynyt DVD-levyjen säilytyksessä varsin tilaekonomiseen ratkaisuun.
Leffojen katselua varten on Denonin 3900 DVD-soitin, jolta kuvan heittää Da-Liten valkokankaalle Sony VLP-HS50 -videotykki. Audiosta huolehtii tavallinen Sonyn 5.1-vahvistin, joka ohjaa Infinityn, Gradientin, Migagen ja BT:n kaiuttimista koostuvaa äänipatteria. On mahtipontista puhua kotiteatterista, kun käytettävissä oleva tila on normaali olohuone valkoisine kiviseinineen, mutta lopputulos on vähintään tyydyttävä.