Kuvallista kerrontaa

ProjektoriNuorena tuli luettua todella paljon, mutta työtahdin kiristyminen aiheutti aikanaan sen, että tarinat otti mieluummin vastaan visuaalisesti kerrottuina. Elokuvista tuli olennaisen tärkeä rentoutumismuoto. Keräilyharrastukseni alkoi samoihin aikoihin, kun DVD-levyt tulivat markkinoille. Aluksi ne olivat suhteettoman kalliita videoihin nähden, mutta nykyisin hinnat ovat jopa edullisia muuhun Eurooppaan verraten. Eniten käyttämäni ostopaikat ovat olleet Anttilan TopTen-myymälät ja CDON.com.

Ensimmäinen asia, joka piti päättää, oli elokuvakokoelman järjestys. Päätin laittaa kokoelmani aakkosjärjestykseen joko elokuvan englanninkielisen nimen tai alkuperäisnimen mukaan. Luetteloa kokoelmasta pidän yllä vartavasten tarkoitukseen tekemälläni Excel-sovelluksella, josta on myös linkit IMDb elokuvatietokantaan.

Myyntikotelossaan DVD/BD-elokuva vie noin puolet keskikokoisen kirjan tilasta. Blu-ray -kotelot ovat pienempiä, mutta vasta kotelon hylkäämällä pystyy hyödyntämään median pientä kokoa. Kokoelman kasvaessa olen päätynyt levyjen säilytyksessä varsin tilaekonomiseen ratkaisuun.

Viimeisimmät hankinnat ovatkin sitten blu-ray levyillä. Myös muutama kokoelmassa jo aiemmin ollut eeppinen elokuva, jonka kuvaustekniikka riittää DVD:tä parempaan toistoon – kuten Sormus-trilogia – on hankittu uudelleen BD-versioina.

Hankintarytmi on hiipunut johtuen useista seikoista. Ajan kuluessa kriteerini ovat tiukentuneet ja se yhdessä kokoelman kattavuuden kanssa vaikuttaa hankintaan. Lisäksi elokuvayhtiöiden keskittyminen valmiiksipureskeltuihin kassamagneeteihin kaventaa sellaista tarjontaa, jonka haluaa itselleen milloin tahansa katsottavaksi.

Kunhan suurten SSD-levyjen hinta painuu alle kipurajan on tarkoitus aloittaa projekti, jossa laitan kokoelman parhaat palat henkilökohtaisen Plex-palvelimeni ulottuville.

Olen täysin tietoinen digitaalisen tarjonnan mahdollisuuksista, mutta omassa on sitä jotain … jos ei muuta, niin harrastuksen meininki.