Hesala-Nopo-pienoisrautatie

Teksti: Juha Noro, kuvat: Timo Kupiainen

Tämä sivu on omistettu isäni Osmon ja äitini Lahjan yhteiselle harrastukselle. Parina viimeisenä vuosikymmenenä elämänsä ehtoolla he rakensivat pienoisrautatien. Isäni teki kokonaan suomalaisen kaluston ja äitini auttoi radan rakentamisessa ja maisemoinnissa.

Syntyperäisen stadin kundin ja lapsena Pertunmaalta Helsinkiin perheen mukana muuttaneen tytön rakkaus alkoi jo kouluaikana. Liki 60 vuotta kestänyt yhteiselo päättyi äitini menehtyessä vuonna 2009. Vielä viimeisinä viikkoinaan hän maalasi rautatien pöydän reunalistat, jotta yhteinen projekti saatiin valmiiksi.

Hesala-Nopo-rautatie sai nimensä heidän molempien rakastaman kotikaupungin sekä heidän poikansa (eli minun) kouluaikaisen lempinimen mukaan. Tämä pienoisrautatie ei ollut toki ensimmäinen yhdessä rakennettu, mutta ainoa, joka saatiin kokonaan valmiiksi. Aiemmat saivat väistyä muuttojen tai parempien ideoiden tieltä.

Aikakausi

Eletään 1950- ja 60-luvun vaihdetta. Suomi on selvinnyt sotakorvauksista sekä osittain myös sodan traumoista, jotka muokkasivat vanhempieni lapsuutta ja nuoruutta. On optimismin ja nousun aikakausi. Suomalainen elämänmuoto kukoistaa ja taiteilijamme – varsinkin muotoilun alueelta – saavat nimeä maailmalla. Höyrykausi on vielä vallalla, mutta ensimmäiset dieselveturit alkavat ilmestyä ratapihoille ja tavarajunien keulille.

Hesala

Hesala on täysin tunnistettavasti esikuvansa kaltainen. Lähes kaikilla rakennuksillakin on myös aidot esikuvansa, joista jotkut ovat nykyisin kadonneet betonirakentamisen tieltä. Vanhempani kävivät usein kaupungilla ja kuvasivat kauniita vanhoja kortteleita. Jotkut niistä päätyivät Hesalaan.

Kuvat näkee parhaiten käyttämällä mustan palkin oikean reunan vasemmanpuoleista ikonia.

Pääkaupungin aseman lähiympäristössä on taloja sekä ajoneuvoja useilta vuosikymmeniltä 1900-luvun alkupuolelta. Asemarakennusta laajennetaan lisääntyvien matkustajamäärien takia.

Nopo

Nopon ympäristön kaltainen maalaismaisema tuli perheellemme tutuksi lapsuuteni kotimaan matkailusta. Ajoimme autolla paljon ympäri Suomea. Ennen vuotta 1977, jolloin Suomessa muutettiin kaikki kauppalat joko kaupungeiksi tai kunniksi, pystyimme sanomaan käyneemme jokaisessa Suomen kaupungissa. Niihinhän ei tunnetusti pääse kulkematta satoja kilometrejä maaseutua.

Maalaismaisemassa oleva Nopon asema on pienen maatalousyhteisön laidalla. Kylän hallitsevimmat rakennukset ovat kukkulan laella olevat kirkko ja pappila.

Maisemointi

Maisemointi oli suurelta osalta äitini loputtoman kärsivällisyyden ansiota. Hiekan liimaaminen kymmenien metrien matkalla ratapölkkyjen väliin ei isältäni onnistunut. Samoin puiden lehvistöt sekä ratapöydän ulkoinen estetiikka olivat äitini käsialaa.

Kalusto

Isäni mittavan työn tuloksena syntyi kokonaan suomalainen ratakalusto. Sekä vetureilla että vaunuilla on tarkat esikuvat ja myös esikuviensa mukaiset numerot. Kalustoon kuuluu yhteensä 117 erilaista veturia, vaunua, moottorivaunua tai muuta ratakulkuvälinettä. Lisäksi Hesalassa kulkee 1930-luvulta peräisin oleva raitiovaunu, jollaisella isäni kulki koulupoikana.

Kuvasarjassa on yksi kuva kustakin erilaisesta mallista. Joistakin on useampia kappaleita.

Kalustoa rakentaessaan isäni piti visuaalisuutta tärkeämpänä kuin todellisia mittoja. Esimerkiksi kaiteisiin käytetty rautalanka on paksumpaa kuin todellinen 1:87 skaalan mukainen kaide olisi, mutta se näyttää samalta kuin esikuvissaan. Ihmissilmä kompensoi asioita ja se on huomioitu rakennettaessa pienoismalleja.

Kaluston erikoisuus on ns. lähikytkinmekanismi vaunuissa ja joissain vetureissakin. Luonnossa junan vaunut ovat lähes puskurit kiinni toisissaan, mutta pienoisrautatiessä ei voi käyttää yhtä laajoja kaarteita kuin luonnossa. Siksi ”leikkijunien” vaunut ovat kytkettyinäkin melko kaukana toisistaan, jotta sisäkaarteen puoleiset puskurit eivät osuisi toisiinsa. Lähikytkin toimii siten, että suoralla vaunut ovat aivan lähekkäin, mutta mutkassa kytkin työntää vaunuja kauemmas toisistaan sallien tiukat kaarteet. Tämä lisää realistista vaikutelmaa vaikka kyseessä onkin pienoismalli.

Radan tekniikka

Pienoisrautatie on HO-skaalaa eli suhteessa 1:87. Rata on rakennettu noin kymmenen neliömetrin kokoiseen huoneeseen normaalissa kerrostaloasunnossa. Hesala sijaitsee toisen sivuseinän suuntaisesti ja rata kiertää oviaukkoa vastapäätä olevan ikkunan editse vastakkaiselle seinälle, jossa se kulkee tunnelissa ja kiertää takaisin diagonaalisesti sijoitetulle Nopon asemalle. Tämän kaltaista rataa kutsutaan harrastajien keskuudessa ”out-and-back” -malliksi.

Kaaviossa ylimpänä näkyvä erillinen lenkki on Hesalan raitiovaunun reitti.

Radassa on 26 vaihdetta ja viisi irroitusraidetta (eli kohtaa, jossa vaunut ja veturin voi irroittaa toisistaan). Lisäksi Hesalan ratapihalla on kuuden pistokkaan kääntölava. Rata on tasavirralla toimiva kaksiraidejärjestelmä, joka on jaettu katkaisijoilla varustettuihin rataosuuksiin. Tämä mahdollistaa lukuisten veturien eristämisen eri rataosuuksille. Kaksi itsenäistä muuntajaa mahdollistavat liikennöinnin kahdella junalla yhtä aikaa eri puolilla rataa.

Radan toimintaa ohjataan ohjauspanelista, jonka punaisilla painonapeilla käännetään vaihteita ja mustilla käytetään irrotusraiteita. Erillisillä vaihtokatkaisijoilla valitaan kummalla muuntajalla kahteen asema-alueeseen jaettua rataa ohjataan ja suuntakatkaisijoilla valitaan asema-alueiden kulkusuunnat. Keskimmäinen Fleischmann-muuntaja kuljettaa raitiovaunua.

Muuntajat hankittiin vuonna 1977 Lontoosta. Ne ovat silloin tekniikaltaan täysin aikaansa edellä olevan amerikkalaisvalmistaja Codarin mallia Tec-88. Muuntajien erikoisuutena on mahdollisuus ohjata veturin liikkumista aivan kuin sen perässä olisi erittäin raskas juna. Erillisellä inertiaohjaimella juna saadaan lähtemään liikkeelle raskaan näköisesti ja pysähtyminenkin vie matkaa. Toki myös ”leikkijunamainen” äkkilähtö ja välitön pysähtyminen ovat mahdollisia.

Epilogi

Ilokseni rata ja kalusto saivat uuden kodin alkukesällä 2017. Mallikaupan Arto sai kaverinsa kanssa kiinteäksi rakennetun radan leikattua siististi neljään suureen osaan. On hienoa tietää, että vanhempieni kädenjälki on jatkossa muidenkin ihailtavissa. Tällä hetkellä Mallikauppa on jo asettanut esille kalustoa ja tarkoitus on asettaa myös rataa esille myöhemmin.