Hua Hin – 5. pv

Julkaistu Kategoriat Thaimaa ja Kiina 2006Avainsanat ,

Koko yön kestänyt sade taukosi aamun valjetessa. Aamiaiselle ehtiessämme olivat nopeimmat jo aurinkotuoleissa uima-altaalla. Tämän päivän pääohjelmanumero oli S’mor-kylpylän well-being -paketti kahdelle. 

Yhdeltätoista kävelimme naapurihotellin ja -kylpylän yhteiseen respaan. Juhan esitettyä asiansa respan nuori tyttö katsoi ymmärtämättä sanaakaan ja sanoi selvästi harjoitellun: ”U wan chekin. Chekin at too.” Pienen pantomiimin säestyksellä tehdystä uudesta yrityksestä neito tajusi sanan ”spa” ja ohjasi meidät alakertaan.

Alhaalla meidät otti vastaan tukeva täti, jonka kielitaito oli jopa hyvä. Meidät ohjattiin pukuhuoneisiin saatesanoin: ”Take off evlitin.” Onneksi kaapista löytyi lyhyehkö kylpytakki, ettei tarvinnut lähteä kyselemään lisäohjeita.

Varustautuneina noin sairaalakaavun mittaisella kylpytakilla ja epävarmuutta kuvastavalla ilmeellä tulimme aulaan takaisin lähes yhtäaikaa. Meidät ohjattiin himmeästi valaistuun huoneeseen, jossa odotti kaksi suurta hoitotasoa. Meidät jätettiin hetkeksi kahden, mutta emme tajunneet, että tarkoitus oli pukea päälle hoitotasoille pinotut paidat ja housut.

Hierojien saapuessa asia selvisi nopeasti ja sipaisimme väljät hynttyyt päällemme. Öljyn kanssa läträävään hierontaan tottuneelle oli thai-hieronta uusi kokemus. Tämä oli myös aivan toista maata kuin aiemmin käymämme hotellin tarjoama selkähieronta.

Hieroja käsitteli uhriaan kuin olisi yrittänyt löytää peukalollaan tien lihasten välistä luuhun saakka. Varmaotteinen käsittely, jossa käytettiin niin sormia, kyynärpäitä, polvia kuin kantapäitäkin, ei kuitenkaan ollut erityisen kivuliasta. Ote oli välillä kuin vapaapainin jalkalukko hierojan etsiessä raajojen liikeratojen ääripäitä.

Koko kropan vatkaamiseen kului noin tunti. Sitten meitä kehoitettiin käymään vessassa, koska loppuosa kestäisi kolme tuntia. Palatessamme oli hoitopöydät peitetty muovilla. Meitä kehotettiin vetämään jalkaamme yksittäispakatut kertakäyttöalushousut. Ne olivat kuin mustaa elastista sideharsoa ja täysin muotoilemattomat. Kirsi sai vielä hiustensa suojaksi suihkulakin.

Kykenemättä täysin salaamaan hilpeyttämme kiipesimme hoitopöydille. Ensimmäiseksi meidät hierottiin aineella, joka näytti ja tuntui siltä kuin liiskattuun ylikypsään banaaniin olisi sekoitettu rantahiekkaa. Tuoksu oli kuitenkin raikkaan limettimäinen.

Käsittelyn jälkeen meidät ohjattiin suihkuun, jonka vedenpaine oli onneksi aivan toista luokkaa kuin mökissämme. Suihkun aikana jäimme jälleen kahden ja meitä odotti pyyhkeiden lisäksi uudet high-fashion-nimettömät. Hetken kuluttua oveen koputettiin arasti ja hoitajamme palasivat.

Seuraava pintakäsittely tehtiin ikäänkuin tumman oluen mäskillä ja tuoksukin vastasi samaa. Lisäksi aine kihelmöi iholla. Meidät kapaloitiin suojamuoviin ja jätettin pyyhkeen alle muhimaan ainakin vartiksi. Marinoinnin jälkeen seurannut suihku oli erittäin tervetullut.

Kolmas pari harsovaippoja päällämme meidät hyväiltiin kosteusvoiteella ja peiteltiin. Sitten seurasi kasvohoito. Juhasta tuntui hiusten suojaksi pyykkimuijamaisesti viritelty pyyhe varsin huvittavalta.

Kasvoja käsiteltiin ties kuinka monella aineella. Jotkin olivat hyvin raikkaita, mutta joukossa oli sellainenkin, joka tuntui ja tuoksui kuin sula aurajuusto. Hoito oli erittäin ammattitaitoista. Hoitaja kosketti aina ensin siten, että tiesi miltä seuraava tavara tuntuu. Viimeinen, harsokankaan päälle levitetty lämmin naamio sai vaikuttaa sen verran pitkään, että uni meinasi yllättää.

Lopuksi pakettiimme kuului jalkahieronta. Meidät istutettiin todella mataliin kansituoleihin. Jalkojen liottamisen jälkeen ne hierottiin öljyllä pohkeista alaspäin. Ote oli jälleen niin ammattimainen, ettei edes jalkapohjistaan herkästi kutiava joutunut kiemurtelemaan. Rentoutuneina ja öljytyt jalanpohjat sandaaleissa lipsuen palasimme mökkiimme.

Pikku tauon jälkeen olikin jo päivällisaika. Kuten usein aiemminkin viikolla olimme jälleen ravintolan ainoat asiakkaat. Myöhemmin saapui ruokailemaan yksi naisturisti. Ravintolan ekonomia ei toimisi Suomessa. Taaskin paikalla oli ravintolapäällikön lisäksi ainakin kuusi tarjoiljapoikaa, jotka suurimman osan aikaa pitivät seuraa toisilleen baaritiskin äärellä.

Illan hämärtyessä tuuli muuttui puuskittaiseksi ja alkoi jälleen tihuttaa. Päätimme viettää viimeisen illan Hua Hinissä kirjojen seurassa. Vaihtoehtoina olivat toki myös englanniksi puhutun TV-ohjelman löytäminen viidenkymmenen kanavan joukosta tai seurata jälleen pikku gekkomme seikkailuja seinillä ja katossa.

Lemmikkimme seikkailuja