Aurinkoinen keli piti pintansa myös lomareissumme viimeisen päivän aamuna. Reilun – myös paahtoleipää sisältäneen – aamiaisen jälkeen lähdimme reissumme toiselle ryhmäretkelle Trentoon ja Pisonin viinitilalle.
Retkipysäkille tullessamme siellä oli jo linja-auto, joka harmiksemme ei ollut meidän retkeämme varten. Harmittelumme johtui siitä, että bussin ratissa oli järvikierrokselta tuttu Francesco, jonka kyytiin olisimme mielellämme menneet. Nyt vain tervehdimme iloisesti.
Hetken kuluttua Kristel saapui bussimme kanssa ja matka kohti Trentoa alkoi. Kaupungin keskustaa lähestyessämme kävikin selväksi, ettei nuori kuskimme ollut Francescon veroinen. Jo linja-autoaseman löytäminen tuotti hänelle vaikeuksia. Löydettyämme vihdoin perille jalkauduimme tutustumaan Trentoon omaehtoisen kävelykierroksen muodossa.
Jo muutamassa hetkessä kaupungin ilmapiiri kertoi selvästi Veronaa aidommasta ja rauhallisemmasta elämänmenosta. Aikaa oli vain parisen tuntia, joten tutustuminen jäi pakostakin lyhyeksi. Tunnelma oli kuitenkin sellainen, että kaupunkiin haluaa palata toistekin. Koska puolipäiväretkeen ei kuulunut lounastaukoa, niin tankkasimme palat metripizzaa pienessä pystybaarissa ennen paluuta linja-autoasemalle.
Keräännyttyämme bussiin takaisin jatkui matka Pisonin viinitilaa kohti tai ainakin olisi pitänyt jatkua. Kuskimme oli aivan tietämätön reitistä tilalle tai edes lähikylään. Myös ensimmäistä kertaa kyseistä retkeä vetävä Kristel oli kuitenkin selvästi paremmin ”kartalla” ja pariin otteeseen melkein käskyttämällä sai haparoivan kuskimme lähtemään oikeaan suuntaan. Myös Ninan italiankielen taitoa hyödyntäen kuskimme saatiin ohjattua oikeaan paikkaan.
Tilalla meidät vastaanotti toinen kahdesta veljeksestä, jotka nykyisin johtavat perhetilaa. Teimme kiertueen viinin valmistustiloissa ja kuvauksen valmistumenetelmistä eri tuotteille. Tila tuottaa valko- ja punaviinien lisäksi alueen erikoisuutta eli supermakeaa vino santoa sekä grappaa, jota on lukuisia eri makuja.
Meille maistatettiin kahta valkoviiniä ja kahta punaviiniä. Lisäksi oli mahdollisuus maistaa grappoja ja vino santoa. Viinit olivat edullista hintaluokkaa – myös maultaan, joskin ensimmäisenä maistatettu valkoviini oli ihan raikas soveltuen lipittelyyn tai kalaruoan kanssa nautittavaksi. Grappahan on lähinnä maustettua pontikkaa.
Koska olimme retkellä Kristelin vieraina, niin maksoimme maistattelun suoraan veljeksille. Tajutessaan Ninan olevan oppaamme sisar veljekset antoivat molemmille sisarille viinipullot mukaan. Erityisesti veljeksiä tuntui huvittavan se, että italiaa puhuva sisko on alueella vain lomalla ja kieltä puhumaton sisko on siellä oppaana.
Vierailun päätyttyä olikin aika palata Rivaan, jonne tien kuskimme löysi ilman ongelmia. Asiaa saattoi auttaa se, että jokaisessa tienristeyksessä oli opaste. Näimme matkan varrella poliisin tai poliisiauton aina muutaman sadan metrin välein eli jokaisessa risteyksessä. Syy moiseen virkavallan läsnäoloon ei selvinnyt.
Palattuamme hotellille pakkasimme matkalaukun seuraavan aamun aikaista lähtöä odottamaan ja lepäilimme pari tuntia. Kuudelta lähdimme Kristelin seurassa syömään Kultaisen Leijonan ravintolaan. Kristel oli aiemmin käynyt siellä isänsä seurassa ja paikan emäntä oli ihastunut heihin. Ruoka oli kuulemma myös hyvää, joten olimme jo päättäneet illallistaa siellä joskus lomaviikon aikana.
Saapuessamme ravintolaan tapasimmekin emännän istumasta terassipöydän ääressä. Ilta oli vielä niin aikainen, että olimme ensimmäisiä asiakkaita. Saimme sydämellisen lämpimän tervetulotoivotuksen. Meitä huvitti, kun emäntä kysyi Kristeliltä: ”… ja tässä on äitisi ja isäsi?”. Päätimme kuitenkin korjata ilmeisen(?) väärinkäsityksen.
Heti pöytään istahdettuamme saimme lasilliset prosecco-viiniä tervetuliaisiksi. Alkuruokia odotellessamme pöytään tuotiin talon tarjoamat alkupalat upeasti aseteltuina pieniin keramiikkakauhoihin. Nautimme todella maukkaan illallisen, jonka päätteeksi talo tarjosi vielä limoncellot ruoansulattajaksi. Koko lystistä meiltä veloitettiin vain puolet listahinnoista.
Poistuessamme emäntä hyvästeli meidät vähintään yhtä sydämellisesti kuin saapuessammekin ja vannotti, että tulemme käymään ollessamme taas paikkakunnalla. Samalla hän pahoitteli aiempaa väärinkäsitystään, joka johtui siitä, että eräs Kristelin kollegoista oli varannut pöydän itselleen ja vanhemmilleen samalle illalle.
Matkalla hotellille Kristel kertoi jutelleensa pariskunnan kanssa, joka oli ravintolaan ja hyvään ruokaan ihastuttuaan nauttinut kaikki ateriansa siellä koko viikon. Hotellilla meitä odotti pieni paperipussi, jossa oli aamun rautaisannos, koska lähtisimme ennen aamiaistarjoilua. Kuluneeseen viikkoon erittäin tyytyväisinä kävimme lyhyeksi jääville yöunille.
