Odottelua

Julkaistu Kategoriat Eurooppa 2007 melkeinAvainsanat ,

Operaatioon pääsyn odottelu ja paasto jatkui. Ensin aamupäivän, sitten iltapäivän… Viisitoista kanavaa saksaa ja CNN – AUTCH!

Toisella rintamalla asiat etenivät mahtavan hienosti toimivan SOS-palvelun kautta. He saivat keskusteluyhteyden hoidostani vastaavaan lääkäriin hänen ollessaan käymässä luonani. Tuntui helpottavalta saada vakuutuspuoli rullaamaan ja keskittyä itse paranemiseen.

Illalla kuulin, että plastiikkakirurgian leikkaussalit ja kaikki anestesiologit oli työllistänyt jokin onnettomuus. Lähettivät oikein lääkärin pahoittelemaan viivästystä ja lupaamaan uutta yritystä torstaiaamuna. Tämä hyvää englantia puhuva nainen kertoi mitä vaihtoehtoja olisi riippuen mitä puhdistuksessa paljastuisi. Huonoin tapaus olisi infektio, jolloin joutuisin viikoksi tarkkailuun. Toinen mahdollisuus olisi puhdas, mutta syvä haavauma, jolloin pitäisi siirtää ihoa päälle. Tämäkin vaihtoehto tietäisi viikkoa osastolla. Paras vaihtoehto olisi puhdas ja sen verran matala haavauma, että se kasvattaa itse ihon takaisin.

Hän kertoi olettaneensa löytävänsä vihaisen ja pettyneen henkilön, joka haukkuisi sairaalan huonosta hoitamisesta. Kerroin olevani kieltämättä pettynyt, mutten vihainen, koska eihän kyse ollut mistään henkilökohtaisesta. Helpottunut lääkäri intoutui keskustelemaan kanssani pitempäänkin ja juttelimme ummet ja lammet filosofisia asioita myöten. Hän oli oikein pahoillaan saadessaan kutsun paikkaamaan jotain toista onnetonta, koska se merkitsi jutustelumme päättymistä.

Yöhoitaja järjesti minulle vielä myöhäisen iltapalan, jonka jälkeen olikin jo aika yrittää nukkumista. Juttutuokio lääkärin kanssa oli kuitenkin antanut muuten supertylsään päivään myönteisen loppuvireen.