Aamiainen oli todella hyvä ottaen huomioon hotellin pienuuden. Ainoa miinus tuli Ninan huomatessa paahtoleipien homehtuneen. Lähtiessämme hotellin ystävällinen emäntä antoi meille mukaan eväspussit. Keli oli aurinkoinen ja GPS oli taas asetettu nopealle reitille, jotta meillä olisi hyvää aikaa tutustua Lübeckiin.
Bremeniä lähestyttäessä tietyö kavensi moottoritien yksikaistaiseksi. Liikenne pysähtyi tyystin ja liittymä, josta reittimme olisi kulkenut oli suljettu. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tökkiä jonon mukana kaupungin keskustan lomitse. Alkumatkasta pystyi ohittamaan pitkää jonoa, mutta keskustaa lähestyttäessä vastaantuleva liikenne muuttui liian tiheäksi. Näimme miten liikenne seisoi muillakin kaupunkiin tulevilla väylillä.
Poikkeutus suunnitellulta reitiltä johti kokonaan toiselle moottoritielle. Vaikka A1-tiellä ei ollut tietöitä niin Hampuria lähestyttäessä koettiin ensimmäinen varsinainen stau eli liikenne käytännössä seisoi koko moottoritien leveydeltä. Splittasimme varmaan kymmenkunta kilometriä pitäen välillä tauon levähdysalueella ja syöden hotellin emännältä saamiamme eväitä – ei ollut paahtoleipää.
Vaikka matka ei ollut pitkä niin pidimme muutaman tauon tietöiden ja ruuhkien sotkiessa ajorytmiä. Yksi tauko oli pelkästään sadevermeiden pukemiseksi, koska taivas edessäpäin oli kokonaan harmaa. Vettä ei kuitenkaan tullut tippaakaan ja keli poutaantui jo seuraavaan taukoon mennessä, jolloin päästiin taas riisumaan. Loppumatka Lübeckiin meni sujuvasti ja saavuimme Park-Hotel am Lindenplatziin aivan kaupungin vanhan keskustan tuntumaan.
Kotiuduttuamme ja virkistäydyttyämme lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Löysimme mukavan ravintolan nimeltään Hieronymus, jossa nautimme päivällisen. Masut täynnä kävelimme pienen vanhan kaupungin saaren päästä päähän kuvaten toinen toistaan vinkeämpiä taloja. Joissain oli seinässä kyltti kertomassa talon historiasta. Tyypillisesti siinä saattoi lukea vaikka: ”Talo rakennettiin 1787. Peruskorjaus tehtiin 1918.” Kaupunki sai meiltä lempinimen hiippalakkikaupunki, koska lähes kaikissa jotenkin merkittävissä rakennuksissa on kapeat, korkeat ja terävät kuparikatteiset katot tornien päissä.
Kaupungista jäi mieleen sen kontrastisuus. Vanhaa ja vähän uudempaa sekä aivan modernia vieri vieressä. Toisaalta mieleen jäi myös roskaisuus. Palasimme kohti hotellia kulkien saaren kaakkoisrantaa, joka on todella rauhallisen idyllistä asuinaluetta. Auringon laskiessa ihmisiä istuskeli enimmäkseen pienissä ryhmissä viettämässä iltaa joen rannalla. Useimmilla oli mukanaan myös viiniä tai olutta.
