Kävimme juhlistamassa Ninan syntymäpäivää Kämp Caféssa (nykyisin Brasserie Kämp). Olimme jo edellisvuonna suunnitelleet kyseisen merkkipäivän illallista samaan paikkaan, mutta liikenteen täysin sotkenut lumisade sai meidät silloin muuttamaan suunnitelmia.
Tänä vuonna uhmasimme pakkasta ja menimme suoraan töistä aikaiselle illalliselle tuohon erittäin eleganttiin ravintolaan. Nina oli jo vuotta aiemmin bongannut ruokalistalta hyvältä kuulostavan seafood spagetin. Kerroimme valintamme ainoastaan englantia puhuvalle tarjoilijanuorukaiselle. Ninan chiliallergia kerrottiin erityisen selvästi tarjoilijalle, joka vielä toisti ”so no chili in your food – right”. Emme tilanneet viiniä sanomalla tarjoilijalle, että Nina ei juo ja Juha ajaa.
Nina aloitti gorgonzolaetanoilla ja Juhan valinta oli rapukeitto. Fransmannista saisi kuulemma parempia etanoita. Rapukeitto oli ihan kelvollista, joskin ainoa ravulle maistunut osa olivat valmiiksi lautasen pohjalla olleet neljä ravunpyrstöä, joiden päälle tarjoilija kauhoi keiton pienestä kattilasta.
Pääruokien saapumista seurasi välittömästi naispuoleinen tarjoilija, joka kysyi Ninalta, että hänkö oli se chilille allerginen. Nina vastasi myönteisesti hiukan ihmeissään, johon tarjoilija totesi: ”tuossa rapuvaahdossa on chiliä, haittaako se?”. Ninan vastattua hän vastentahtoisesti vaikkakin ääneen pahoitellen vei lautasen pois luvaten uuden annoksen pikimmiten.
Juhan piti aloittaa merianturansa syöminen, jotta se ei jäähtyisi. Ensiksi kala näytti massiivisen kokoiselta, mutta valtaisan keskiruodon poisto jätti jäljelle tyypillisen ravintola-annoksen verran syötävää – melko mautonta sellaista.
Englantia puhuva tarjoilija tuli esittämään pahoittelunsa Ninalle ja ehdotti kompensaatioksi drinkkiä. Nina katsoi kaveria hiukan hitaasti, koska hänelle oli juuri kerrottu, ettei Nina juo. Kaveri yritti vielä tarjota mehua (pastan seuraksi?!), jonka Nina melko suoranaisesti torjui.
Ninan uusi annos saapui melko nopeasti. Selvästikin liian nopeasti, sillä kampasimpukat olivat keskeltä aivan jääkaappikylmiä. Jo selvästi ärsyyntyneenä Nina antoi palautetta saatuamme vihdoin vinkattua tarjoilijan paikalle. Tämä nuori mies oli suomalainen ja otti palautteen vastaan tyypillisellä ”vai niin” -asenteella vieden annoksen mennessään. Englantia puhunut poitsu oli jo luovuttanut ja pysyi poissa näkyvistä.
Keittiön kolmas yritys Ninan ateriasta saapui Juhan jo lopetettua ruokailun. Annos oli kylläkin lämmin, mutta pasta oli enemmän alikeitettyä kuin al dente. Kokki oli myös pitänyt huolen siitä, ettei ainakaan suolan vähyydestä päästäisi valittamaan. Noin puolet syötyään Nina luovutti.
Lautasia noudettaessa torjuimme ajatuksen jälkiruoista ja Nina pyysi välittämään keittiöön ”kiitoksen” syntymäpäiväillallisen pilaamisesta. Sanoimme haluavamme nähdä kompensaation laskussamme. Sen summasta oli vähennetty puolet Ninan pääruoan hinnasta. Emme myöskään jääneet testaamaan olisiko Kämp Cafén kahvi juomakelpoista. Ruokailua siellä emme ainakaan suosittele lainkaan.
hahahaha ens kerralle reilusti vaan Iso Roban Tuomas-grillille.. se ei petä koskaan!